Vantaan taiteilijaseuran jäsenet myyvät monipuolisesti grafiikkaa, maalauksia, keramiikkaa, veistoksia, kortteja, käsitöitä, piirustuksia, koruja jne. Tule tekemään ihania lahjalöytöjä!
Mukana myymässä:
Päivi Eerola
Heli Kolho
Saara Korppi
Kati Leskinen
Riikka-Liina Martiskainen
Paula Pitkänen
Leena Ristolainen
Johanna Rytkölä
Jani Rybä Rytkönen
Jaana Tuomisto
Lämpimästi tervetuloa tekemään taidelöytöjä!
Galleria K
Asematie 7
01300 Vantaa
Tapahtuma Facebookissa
Elämämme on täynnä valintoja. Joskus joudumme tekemään kipeitäkin ratkaisuja, joskus valinnat syntyvät intuitiivisesti, kuin itsestään. Silti ei kannata heittäytyä virran vietäväksi. Vastuu valinnoista on meillä itsellämme. Tiemme suuntaa määrittäviä valintoja voivat kuitenkin joskus tehdä myös toiset ihmiset puolestamme, kuten äänestäjät, jotka päättävät saammeko toivomamme aseman tai juryttajat, jotka hyväksyvät tai hylkäävät hakemuksemme ja määrittelevät sillä tavalla tulevaisuuttamme.
Me viisi olemme valinneet taiteilijan ammatin ja meitä yhdistää paitsi taiteen, myös valintojen tekeminen. Olemme tehneet työtä yhdessä Vantaan taiteilijaseuran näyttelytoimikunnassa. Työ ei aina ole ollut helppoa. Olemme joutuneet tekemään niitä vaikeitakin päätöksiä. Tällä kertaa jurytimme itse itsemme. Ja lopulliset valinnat siitä, mitä on esillä, on tehnyt seuramme ripustajamestari Mauri Villberg.
Tervetuloa siis katsomaan millaisia teoksia olemme poimineet kesäiseen näyttelyymme.
Taiteen tekeminen on minulle helpoin ja luonnollisin tapa hiljentyä ja löytää yhteys syvimpään itseen sekä ympäröivään maailmaan. Hiljentyminen ja rauha näkyvät selvästi etenkin tämän alkuvuoden 2022 maalauksissa. Jollain tavalla universaalius on myös läsnä. Meitä kaikkia kohdanneet vaikeudet ovat ehkä kutoneet verkkoa tiivistyvään ihmisyyteen? Toisaalta sotatilanne hajottaa maailmaa. Tämä kaikki sekä oman perheeni huolet tiivistyvät teosteni hiljaisuuteen. Niissä kuitenkin toivo elää kauniina - toivo paremmasta, toivo muutoksesta, toivo siitä, että tämä kaikki on kuitenkin lopulta matkaa kohti jotain todellista ja aitoa.
Työskentelyäni on tukenut Taike.
Kahvikiihdyttimessä sattuma tekee valinnat. 92℃ asteeseen kuumennettu kahvineste tekee kierroksen kahvikiihdyttimen (HLFLCC Hihg Luminosity Fairly Large Coffee Collider) oktatronissa ja törmää toiseen kahvisuihkuun. Serigrafiaseulojen ylläpitämä puueetterikenttä ohjaa törmäysenergian ilmaisimeen, jonka tallentamat nestetörmäyskartat avaavat uusia ajatusmuotoja maailman- ja taiteenkaikkeuden tutkimukseen. Törmäyskarttojen paino- ja taitetarkennetut versiot auttavat ratkomaan myös tulevaisuuden kysymyksiä vektoriperforointia hyödyntämällä. Yleisö pääsee vertaisarvioimaan kiihdytinkokeita taiteilijatapaamisessa ja nauttimaan kokeen sivutuotteena syntyvää kahvia.
Rakastan uimista, meren rantoja ja järvien pehmoisia vesiä. Vesi on teema, johon palaan taiteessani yhä uudelleen. Värikkäiden keramiikkaveistosteni aiheita ovat universaali huoli vesien tilasta ja veteen liittyvät henkilökohtaiset kokemukseni. Abstrahoiduissa veistoksissani tuon näkyväksi vastakkaisia ilmiöitä kuten vesistöjen satumaista kauneutta sekä ihmisen aiheuttamaa sotkua. Roiskitut, valuvat, öljymäiset lasitepinnat viimeistelevät keraamiset teokseni.Teoksissani on huumoria ja positiivista asennetta, sillä ilman optimismia ei hyviä asioita saavuteta.
Kiitos tuesta: Suomen Kulttuurirahasto, Taike
Uusissa maalauksissani väripaletti on keväisen kuulas kuin lumen alta esiin puhkeava puutarha. Osassa teoksia kontrastia luovat syvät tummat väripinnat, jotka eivät kuitenkaan enää lähentele mustaa vaan perustuvat väreihin kuten metsäkuusen vihreään ja yötaivaan siniseen. Sommittelu on kohoavaa, viiva nostaa muotoja ylöspäin ja välillä mieli rakentaa abstraktiin pintaan kuvan kurkottavista hahmoista, jotka voi nähdä ihmisen muotoina.
Viiva on teoksissani usein pääosassa. Se kaartuu ja elää väripintojen päällä. Parhaimmillaan se on kuin pinnalle laskeutunut nauha, jonka vaivattomuus tekee siitä miltei näkymättömän. Se on osa sommitelmaa, sen varaan rakentuu jäntevä kontrasti maalauksellisille väripinnoille ja kerroksiselle sivellintyöskentelylle.
Kiitos tuesta: Taike
Maalaaminen on minulle lähtökohtana eräänlainen tarve pyrkiä tulkitsemaan erilaisia luonnon ilmiöitä ja –tiloja. Tämän edellytyksenä on jatkuva kiinnostus ja havainnointi niihin muutoksiin, joita ympäristössä kaiken aikaa tapahtuu: on syttymistä ja sammumista, uuden syntymistä ja vanhan kuolemista; sileästä ja tuoreesta tulee ryppyistä ja rosoista. Ympäristö on jatkuvassa muutostilassa: ilmiöiden elinkaaren päässä on uusi inkarnaatio ja näin kiertokulku saa energiansa.
Värit vaikuttavat tunteisiin vahvasti ja tunnetilasta riippuen alkuperäinen visio saattaa hyvinkin muuttaa lopputuloksen toisenlaiseksi kuin mitä alun perin on ajatellut. Tämä tekee maalaamisesta mielenkiintoista, yllättävää ja toisaalta se kannustaa – joskus myös lamauttaa – jatkamaan. Kiinnostus vahvan strukturoidun pinnan ja tilavaikutelman yhteensovittamisesta aiheuttaa päänvaivaa samoin kuin voimakkaiden valöörikontrastien ja vastaväririnnastusten saattaminen keskinäiseen harmoniaan. Viime vuosina olen päätynyt kokeilemaan maalaamalla itse asiassa melkeinpä samaa maalausta, vaihtelemalla maalausten kokoa, sommitelmaa ja väririnnastuksia sekä osin valöörejä. Käytän mielelläni kollaasitekniikkaa, jossa aluksi tehdään ”pohjareliefi” ja tässä vaiheessa luodaan sommitelman päälinjat. Varsinainen maalaus ja värivalinnat mahdollistuvat koetun tunnelman ja niiden myötä tehtyjen värivalintojen ja –rinnastusten kautta.
Avajaiset keskiviikkona 22.6. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!
Taiteilijat tavattavissa sunnuntaina 10.7. klo 14-16.
”Sitten kiipeän kivelle ja huokaan. Pisara tippuu poskeltani kivelle ja tippuu siitä sekoittuen rantaveteen. Tunnen yhtä aikaa kaipausta ja onnea. Elämä jatkuu.”
Huokaus kuvastaa suuria tunteita ja ihmisenä olemista – osana luontoa.
Luonnon äärellä on hyvä pysähtyä, avata aistit, maadoittua ja huokaista. Huokaus, henkäys, tuulahdus. Virtaus, flow, liike. Muutos.
Ihminen huokaisee tiedostamattaan ja tahdosta riippumatta. Se on kehollinen tapahtuma, jossa elimistö ottaa elintärkeää happea, mutta huokaukseen liittyy vahvasti myös tunteet. Kaipaus, masennus, suru, ikävä, helpotus, tylsyys tai mielihyvä voivat laukaista huokauksen. Helpotuksesta huokaiseva on ollut raskaan asian äärellä: hän vetää syvään henkeä ja päästää ilmaa ulos rentoutuessaan – kuuluu huokaus. Juuri huokaissut ihminen on vapautunut. Huokaisussa vapautuu elimistöön pakkautunutta energiaa. Hän on läsnä omassa kehossa.
Paras paikka huokaista on luonto. Anundi ammentaa aiheensa teoksiin luonnosta ja urbaanista ympäristöstä. Säätilojen ja vuodenaikojen vaihtelu sekä luonnon muodot ja ihmeelliset yksityiskohdat inspiroivat Anundia: siitepölyn piirtämät linjat veden pinnalla, jäätynyt ilmakupla lätäkössä, rantaveteen heijastuva kaislikko ilta-auringossa. Arjen ympäristön pienet havainnot, kuten maahan pudonnut kumilenkki, kivijalasta pursuavat kasvit tai spraymaalattu merkki asfaltissa saa Anundin hihkumaan. Hän kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ja saa niistä suurta nautintoa. Anundi pohtii teoksissaan luonnon ihmeellisyyttä ja ihmisenä olemista osana luontoa.
Luonnon ihmeiden ja pienten yksityiskohtien lisäksi Anundia kiehtoo suuret tunteet. Maalaus nimeltään Kaipaus käsittelee surua, kaihoa, ikävää, luopumista. Kaipaus voi olla myös kaunista. Kerrokset ja maalausjäljet teoksissa saa näkyä. Keskeneräisyys tuo elämään rikkautta. Epätäydellisyyden hyväksyminen osana elämää on tärkeää. Huokaisu auttaa jatkamaan elämää vaikeiden asioiden äärellä. Tunteiden kirjosta kirkkain liekki on intohimolla. Anundilla on vahva sisäinen palo taiteen tekemiseen ja se näkyy energisissä maalauksissa. Antautuminen väreille ja materiaaleille sekä prosessille vie mennessään.
Näyttelyn abstraktit ja puoliabstraktit maalaukset on tehty vuosina 2021 ja 2022. Maalauksissa toistuu Anundille tutut muodot, pyöreät kivet, rannan laineet ja valo. Maalauksissa voi nähdä muistojen maisemia, hetkiä, visioita, maisemia mielestä, mahdollisuuksia. Näyttely sisältää maalausten lisäksi veistoksia. Isommat veistokset on muotoiltu metalliverkoista, minkä jälkeen ne on maalattu. “Metalliverkkoteokset ovat kuin huokauksia – keveitä, läpikuultavia ja ilmavia. Niiden läpi voi myös henkäistä”, Anundi kertoo.
Näyttelyssäni haluan avata teosten luomisprosessia. Haluan, että luomisprosessi välittyy katsojille myös näyttelyssä ja herättää halun luoda itse. Osallistaminen on luonteva tapa toimia Anundille. Koen, että luovuuden levittäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä tässä yhteiskunnassa.
Taiteen edistämiskeskus on tukenut taiteilijan työskentelyä.
Avajaiset torstaina 2.6. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!
Taiteilija tavattavissa sunnuntaina 19.6. klo 14-16.
Riika Anundi, Valon laine, kiven huokaus, 2021, akryyli kankaalle, 200 x 150 cm
Meidän tulisi nyt hetkeksi pysähtyä ja surra. Olemme kohdanneet yksilön tasolla ja globaalisti suuren trauman ja meidän tulisi kollektiivisesti surra. Surra elämän voimattomuutta puolustaa itseään pieneltä virukselta. Surra poismenneitä, rakkaita. Haluamme pyhittää tämän näyttelytilan muistelemiseen ja myötäelämiseen. Hakemaan lohtua. Sillä elämä on vain - yksi pieni puhallus.
Merja Kupari
Minulle taide on jatkuvaa liikettä, etsimistä, muutosta, eteenpäin menoa, kohti tuntematonta. Se on kuin arvoituksen ratkaisemista maalauspohjalla. Ensin on väri, väriä, viivoja, joita hankaan, lisään, pyyhin, mutta aina niistä jää jälki. Se on välillä äärimmäisen vaikeaa. Jos se olisikin helppoa? Väri, viivat, muodot tuosta noin vain oikeille kohdilleen. Viitsisinkö sitä enää ... tehdä? Kun tunteista, erityisesti kipeistä, on lähes mahdoton puhua, minulle on helpointa käsitellä niitä maalausteni avulla. Etsin muotoa, väriä, viivaa tapahtumille, joita olen kokenut ja jotka on ollut ihan pakko piilottaa. Minulle luontaisin tapa maalata on akryyliväreillä kovalevylle. Ja hiilijälki luo siihen mukavan jännitteen.
Merja Nykänen
Lähestyn aina taidettani arvokeskeisestä näkökulmasta. Olen tutkinut taiteeni kautta ihmisen arvomaailmaa yli 20 vuoden ajan. Innostun erilaisista yhteiskunnan rajapinnoista, joissa syntyy hankausta ja ääritunteita. Pääasiassa teen tilataidetta. Teokseni ovat kolmiulotteisia paperimassasta tehtyjä veistoksia. Teokset ovat herkkiä, kooltaan vaihtelevia, 15 senttimetristä kahteen metriin ja töiden niminä on usein substantiivi, kuten velvollisuus, vastaanottavuus, luopuminen. Pyrin kiteyttämään elämän ja eletyn elämän kerroksellisuuden yksittäiseksi kolmiulotteiseksi objektiksi, jonka kautta kokija voi heijastaa omaa elettyä elämäänsä.
Merja Kupari, Yksi pieni puhallus, 2021, akryyli ja hiili
Merja Nykänen, Kunnes kuolema meidät erottaa, 2017. Kuva: Samuli Sivonen
Näyttelyn teokset ovat saaneet inspiraationsa muinaisista suomalaisista traditioista ja kansanperinteestä, mutta tällä kertaa ne on tulkittu monikulttuuristen linssien läpi. Kekta tutkii kulttuurien sekoittumista ja kansallista identiteettiä aikana, jolloin ihmiset eivät enää ole maantieteellisten rajojen sitomia. Globalisaatio, sekä maahanmuuton ja matkailun yleisyys haastaa nykyihmisen harkitsemaan uudelleen käsityksiään kansallisesta ja kulttuurillisesta identiteetistä. Kalevalasta ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tutut tarinat ja hahmot saavat uudenlaista ulottuvuutta ja samaistumispintaa, kun kuvien henkilöt edustavat koko ihmisyyden ja etnisyyden laajaa kirjoa.
Teokset syntyivät Lemetin oman identiteetin pohdiskelun tuloksena kun monien Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen oman kulttuurin ja ympäröivän maailman yhteen saattaminen tuntui tärkeältä. ”Mielestäni klassikot tarvitsevat uusia tulkintoja, tai muuten ne jäävät pelkäksi historian havinaksi, eivätkä ole enää mukana ajankohtaisessa keskustelussa. Haluan näillä teoksilla olla mukana rakentamassa laajempaa suomalaisuuden käsitettä ja representaatiota. Olemme jo kauan sitten jättäneet taakse ajan, jolloin Elovena-tyttökuvasto olisi kattava edustus suomalaisuudesta”, toteaa Lemetti.
Lotta Lemetti, The Color of My Footprints, 2020
“Värit vaikuttavat suoraan sieluun. Värit ovat kuin kosketinsoitin, silmät ovat iskureita, ja sielu on piano useilla kielillä. Artisti on käsi, joka soittaa, koskettaen yhtä tai toista kosketinta tarkoituksenmukaisesti, saaden aikaan värähdyksiä sielussa.”
-Wassily Kandinsky-
Värit ovat olleet lapsuudesta asti minulle hyvin tärkeitä. Värikaudet näkyvätkin vahvasti myös taiteessani. Tämän näyttelyn pääväri on sininen. Sininen vakauttaa ja hidastaa, rauhoittaa mielen ja auttaa meitä löytämään henkisyytemme. Se on väreistä ensimmäinen, joka on hurmannut minut. Vaaleansininen mollamaija nimeltä Sinikka oli siihen “syyllinen”. Jokin ympyrä elämässä on sulkeutunut ja sininen on taas kerran palannut takaisin.
Ympyrä on muoto, joka toistuu myös töissäni yhä uudelleen. Se kertoo elämän kiertokulusta. Ympyrä on myös ikuisuuden, äärettömyyden tai mikrokosmoksen vertauskuva.
Antaa ympyröiden sulkeutua, elämän pyöriä ja värikausien vaihtua. Se on kasvua kaikki!
-Paula-
yhteystiedot:
papucreates@gmail.com
