Näyttelyyn osallistuu 26 kuvataiteen perusopintojensa loppuvaiheessa olevaa Vantaan kuvataidekoulun oppilasta. Lopputyö on oppilaan opinnäytetyö ja samalla itsenäinen taideprojekti.
Vantaan kuvataidekoulun lopputyönäyttely MUUTOKSEN PYÖRTEISSÄ 5.5.-23.5.2024
Näyttelyyn osallistuu 26 kuvataiteen perusopintojensa loppuvaiheessa olevaa Vantaan kuvataidekoulun oppilasta. Lopputyö on oppilaan opinnäytetyö ja samalla itsenäinen taideprojekti. Lopputyö muodostuu taideteoksesta, portfoliosta ja lopputyönäyttelyyn osallistumisesta.
Nuorten taiteilijoiden työt ovat usein hyvin henkilökohtaisia. Aihepiiri on laaja, mutta käsitellä voidaan yksinäisyyttä, masennusta, kiusaamiskokemuksia ja kasvamista aikuisuuteen. Mutta aiheet voivat olla myös lapsuusmuistoista tai populaarikulttuurista kumpuavia. On hienoa nähdä nuorten taiteilijoiden into, heittäytyminen ja rohkeus, vaikka teoksen onkin tehty osana taidekoulun opintopolkua.
Monille nuorille taiteilijoille tähän lopputyönäyttelyyn osallistuminen voi olla myös ensimmäinen näyttelyyn osallistuminen. Vantaan kuvataidekoululle lopputyönäyttely on aina varma kevään merkki. Tällä kertaa olemme erityisen tyytyväisiä, koska osallistuvia lopputyöntekijöitä on niin monta ja koska olemme saaneet käyttöömme Galleria K:n tilat.
Juha Saari
rehtori
Vantaan kaupunki / Vantaan kuvataidekoulu
TWELVE on syväpainovedoksista ja valosta muodostuva tilallinen kokonaisuus. Tässä näyttelyssä Laura Vainikkaa on erityisesti kiinnostanut Galleria Gjutarsin huoneisiin piirtyvä valo sekä painetun paperin pinta. Näyttelyä rakentaessaan hän on pohtinut millaisen keskustelun näiden kahden tekijän välille voi rakentaa.
Laura Vainikan yksityisnäyttely TWELVE on syväpainovedoksista ja valosta muodostuva tilallinen kokonaisuus. Tässä näyttelyssä häntä on erityisesti kiinnostanut Galleria Gjutarsin huoneisiin piirtyvä valo sekä painetun paperin pinta. Näyttelyä rakentaessaan Vainikka on pohtinut millaisen keskustelun näiden kahden tekijän välille voi rakentaa.
Esillä on otos syväpainovedosten sarjasta, joiden aiheena on toiminut yksi syövytetty kuparilaatta. Vainikka on vedostanut samaa laattaa, varioiden ja rajaten eri tavoin sen sisältämää näkymää.
Laura Vainikka on kuvataiteilija ja taidegraafikko, joka työskentelee monialaisesti eri materiaaleja hyödyntäen. Hänen työskentelynsä keskiössä ovat painetun taiteen eri menetelmät ja pohdinnat niiden fyysisistä ja käsitteellisistä piirteistä sekä reunaehdoista. Hänen teoksensa käsittelevät usein kysymyksiä havainnon ja kuvan lähtökohdista: kuinka kuva syntyy, missä se sijaitsee ja kuinka se suhteutuu näköhavaintoon.
Vainikka on valmistunut kuvataiteen maisteriksi vuonna 2013 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä ympäri Suomen. Ulkomailla hänen teoksiaan on ollut viimeksi nähtävillä mm. Trelleborgin museossa Ruotsissa, osana Nordic Contemporary Print Triennial -kiertonäyttelyä.
Vainikan työskentelyä tämän näyttelyn osalta on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK.
___
HUOM! Avajaisten sijaan järjestetään näyttelynpäättäjäisetsunnuntaina 19.5. klo 12–16 jolloin taiteilija on tavattavissa gallerialla. Taiteilija on tavattavissa gallerialla myös lauantaina 18.5. klo 12-16. Tervetuloa!
Maalarin, joka käyttää vesiliukoisia värejä, on helppo saada aikaan lätäköitä ja joskus niitä tulee tahtomattakin. Akvarellivärit sopivat erinomaisesti lätäköiden kuvaamiseen. Veden ja pigmentin yhteistyöstä pulppuaa tälle taidemedialle erityisen nautittavia mahdollisuuksia sisällön manifestointiin. Sitäpaitsi akvarellissa on huumoria, josta syntyy mukavaa, sattumasta kumpuavaa rosoa kuulakkaille pinnoille.
Maikki Haapala ja Taru Tomperi: LÄTÄKKÖ, akvarelleja
Avajaiset ke 3.4. klo 17-19, lämpimästi tervetuloa!
MAIKKI HAAPALA:
Tässä näyttelyssä, jonka olemme nimenneet LÄTÄKÖKSI, olen hypännyt töissäni lätäkköön. Kun pilvet heijastuvat sen pintaan, tulee ihan huima tunne, että sinne voi pudota ja millaisen maailman sieltä sitten löytäisi? Olisiko se parempi kuin tämä lätäkön ulkopuolella oleva – ei siellä ainakaan olisi sotaa… Ja yhtäkkiä koko pieni lätäkkö tuo luonnon kiertokulun silmieni eteen: nyt pinnalla kelluu syksyn pudonneita lehtiä, neulasia, keväällä siellä viipottaa pitkin pintaa pitkäjalkaisia vesikirppuja ja hämähäkin näköistä väkeä. Ja saatanpa nähdä siellä itsenikin!
Näen luonnon kiertokulussa – syntymisessä ja kuolemisessa ja uudelleen henkiin heräämisessä sellaista dramatiikkaa, että laulun loppujen lopuksi on helppo syntyä. Erikoisesti näin keväällä tällaiset tunnot ovat läsnä, melkein kipeinä. Kuvissani tutkin myös sitä, kuinka ympäristön visuaalisuus, muotojen runsaus, värien syvyys irtaantuvat viitekehyksistään ja alkavat toimia symboleina suuremmille totuuksille, antoivat jopa mahdollisuuden kokea jotakin siitä, mikä taiteessa on sakraalia.
Olen aivan hullaantunut vesiväreihin! Yritän ymmärtää akvarellin omaa luonnetta ja vaatimuksia. Pidän haasteista ja kompuroinnista villin, kahlitsemattoman vesivärin kanssa. Veden ja pigmentin yhteistyöstä pulppuaa tälle taidemedialle erityisen nautittavia mahdollisuuksia sisällön manifestointiin. Sitäpaitsi akvarellissa on huumoria, josta syntyy mukavaa, sattumasta kumpuavaa rosoa kuulakkaille pinnoille.
Lätäkkö on hieman huvittava sana. Synonyymi sille voisi olla esim. allikko, lammikko, lutakko, rapakko jne. Lapset rakastavat lätäköissä hyppimistä. Minä kurkistelen lätäköihin nähdäkseni maailmoja, joita niistä näkyy. Lätäköt ovat pieniä peilejä, joista kuvastuu taivas ja/tai ympäristön värit ja muodot riippuen suunnasta, josta katselet, kun kurkistat sinne. Voit nähdä myös itsesi. Niin teki Narkissoskin.
Maalarin, joka käyttää vesiliukoisia värejä, on helppo saada aikaan lätäköitä ja joskus niitä tulee tahtomattakin. Taiteilijana minua kiehtoo kuvastuminen ilmiönä ja myös sen kuvaaminen omilla ehdoillani. Akvarellivärit sopivat erinomaisesti lätäköiden kuvaamiseen. On hauskaa maalata pelkkiä värilätäköitä. En välttämättä kaipaa kuvaan esittävää sisältöä.
Tässä näyttelyssä esillä olevat maalaukset ovat ei-esittäviä tai ainakin hyvin lähellä sitä. Useimmat työt on maalattu märkää märälle tekniikalla. Hienoa on seurata märän värin leviämistä märällä tai kostealla paperilla. Jos märälle paperille antaa märkää väriä, ne tekevät yhdessä koko kuvan. Ehkä niitä on joskus vähän autettava. Jos maalaa nihkeälle alustalle runsaalla kostealla värillä, voi värin levittäytymistä ohjailla helpommin.
Abstrakti taide on lähellä sydäntäni. Siksi monet maalauksistani ovat pitkälle abstrahoituja. Näissä Teoksissa kuvaan luonnon aikaansaamia vesilätäköitä ja ihmisen luomia värilätäköitä. Teokseni muodostuvat kummassakin tapauksessa itse tekemistäni lätäköistä. Kaikki, mitä näkyy on mielikuvitusta.
Nämä kuvitelmat kallioista ja suosta, kameraa siveltimenä käyttäen, ovat Taisto Balkin kiitollisuutta luonnolle, joka vielä tarjoilee ehtymättömiä elämyksiä koettavaksemme.
Metsän uumen sulkee minut syliinsä. Erämaan puiden siivilöimä valo luo kuvioitaan vuorten kivirinteisiin ja rotkoihin. Kalliopintoihin ja sammaleisiin ovat kevättalven sulavedet jäätyneet putouksiksi ja läpikuultaviksi ikkunoiksi, jotka sekä peittävät että paljastavat. Ne ovat houkutelleet etsimään piilossa olleita, mutta aavistettavissa olevia värejä ja muotoja. Kutsun hakutuloksia Jäämaalauksiksi.
Syksyinen suo on myös houkuttanut katsomaan pintaa syvemmälle. Monesti haluaisin painautua, sulautua, liittyä osaksi kaikkea ympäröivää, olemaan yksi sen väreistä. Noin läheltä koettuna näkymät väistämättä abstrahoituvat, antavat väreille tilaa. Nämä kuvitelmat kallioista ja suosta, kameraa siveltimenä käyttäen, ovat kiitollisuuttani luonnolle, joka vielä tarjoilee ehtymättömiä elämyksiä koettavaksemme.
___
Avajaiset ke 6.3.2024 klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!
Näyttely ”Taiteen koti Tikkurilassa - kierros julkiseen taiteeseen” esittelee Galleria K:n läheisyydessä sijaitsevaa Vantaan taidemuseon kokoelmiin kuuluvaa taidetta.
Tikkurilantorin ja Kirjastonpuiston alueelle levittyvän kotiteemaisen taidekonseptin on laatinut Art4-taiteilijaryhmä eli Jaana Brinck, Riikka Latva-Somppi, Merja Ranki ja Outi Turpeinen. Teema liittyy oman paikan etsimiseen ja löytymiseen kaupungissa ja yhteiskunnassa sekä Vantaan paikallishistoriaan. Konseptin lähtökohtia ovat 1950-luku, sen yhteisölliset arvot ja maaltamuutto sekä 2000-luvulla tapahtuva maahanmuutto myös Suomen rajojen ulkopuolelta.
Lisäksi näyttelyssä on mukana kaksi muuta alueella sijaitsevaa julkisen taiteen teosta: Laila Pullisen sekä Helena Hietasen ja Jaakko Niemelän taideteokset.
Näyttelystä on mahdollista ottaa mukaan kartta, jonka avulla näyttelyssä esitellyt teokset voi löytää itse ja tutustua niihin omassa tahdissa. Vantaan taidemuseon julkisen taiteen kokoelmaan voi tutustua myös Finna-palvelussa.
Näyttely on osa Vantaan kaupungin 50-v. juhlavuoden ohjelmaa, jonka teema on “Kotona Vantaalla”.
Näyttelyn avajaisia juhlitaan 28.2.2024 klo 13-17. Avajaispäivänä järjestetään kaksi kaikille avointa, opastettua kierrosta Tikkurilan julkiseen taiteeseen. Kierrokset lähtevät Galleria K:n edustalta klo 13.30 ja klo 15. Kierrosten kesto on noin tunti. Lämpimästi tervetuloa avajaisiin!
Vantaan taiteilijaseura järjestää ryhmänäyttelyn rauhan teemalla Galleria Gjutarsissa 17.2.-3.3.2024. Koko maailma toivoo rauhaa. Se on yhteinen asiamme ja koskettaa meitä kaikkia. Usko siihen, että pienilläkin teoilla voimme auttaa ja luoda rauhan mahdollisuuksia, saa taiteilijatkin yhteen. Näyttelyyn osallistuu yhteensä 34 taiteilijaa edustaen useaa eri taiteenalaa. Toivottavasti saamme kerättyä myös rahaa teosmyynnillä rauhantyöhön, sillä 10% teosmyynnistä lahjoitetaan Unicefille.
Kun Vantaan taiteilijaseura lähti suunnittelemaan PAX-näyttelyä, päällimmäisenä mielessä oli Ukrainan tilanne, mutta sotaa käydään muuallakin ja tällä hetkellä erityisesti Gaza on varmasti meidän kaikkien mielessä. Koko maailma toivoo rauhaa. Se on yhteinen asiamme ja koskettaa meitä kaikkia.
Usko siihen, että pienilläkin teoilla voimme auttaa ja luoda rauhan mahdollisuuksia, saa taiteilijatkin yhteen. Näyttelyyn osallistuu yhteensä 34 taiteilijaa edustaen useaa eri taiteenalaa.
Hienoa, että olemme saaneet upean joukon kokoon ja toivottavasti saamme kerättyä myös rahaa teosmyynnillä rauhantyöhön, sillä 10% teosmyynnistä lahjoitetaan Unicefille.
Näyttelyyn on valittu teoksia seuraavilta taiteilijoilta:
1. Ulla-Maija Vaittinen
2. Aatos Salkosalo
3. Anu Eskelin
4. Elisa Daart
5. Leena Pylkkö
6. Hannu Sillanpää
7. Helka Immonen
8. Ilona Rytkönen
9. Ilona Siippo
10. Karin Nordberg
11. Kristamaaria Partti
12. Jani Rytkönen
13. Lotta Sahrqvist
14. Maaria Märkälä
15. Maija Toropainen
16. Markku Laitakari
17. Heidi Anniina Mattila
18. Minna Malmgren
19. Nuutti Maikola
20. Marja Rosti
21. Outi Savolainen
22. Kirsti Nenye
23. Pia Saari
24. Pietu Tamminen
25. Iiris Ruuth
26. Saila Kurenmaa
27. Sanna Johansson
28. Satu Metsola
29. Sini Hodju
30. Tea Warinowski
31. Tomi Koskimies
32. Tuija Teiska
33. Vaula Siiskonen
34. Ville Välikangas
_________________
Avajaisia vietetään lauantaina 17.2.24 klo 15-17. Lämpimästi tervetuloa!
MARIA LEONOVA is an artist from Kyiv, Ukraine. Maria made a series of six photo portraits of Ukrainian women who moved to Finland, adding fragments of memories of native parts of Ukraine. This project is about feelings and emotions, about what is with us forever. Our memories.
The work was the result of a stay at the residence in Vantaa and cooperation with the Center for Helping Ukrainians (Community of Ukrainians in Finland).
MARIA LEONOVA | residency artist exhibition | Gjutars-residenssitaiteilijan näyttely
Huom. Näyttelyn aukioloajat:
- ma 12.2. klo 17-19 avajaiset, tervetuloa! taiteilija paikalla | Mon 5-7 p.m. Opening, Welcome! meet the artist
- ti 13.2. klo 14-18 taiteilija paikalla | Tue 2-6 p.m. meet the artist
- ke | Wed 14.2. 12-18
- to | Thu 15.2. 11-17
Many Ukrainians were forced to go abroad after the full-scale invasion. Communication with relatives and friends from Ukraine has moved online. Are these connections always clear? Are different experiences complementary or more divisive? What unites us? What was left when you had to move and build a new life?
I made a series of six photo portraits of Ukrainian women who moved to Finland, adding fragments of memories of native parts of Ukraine.
This project is about feelings and emotions, about what is with us forever. Our memories. The work was the result of a stay at the residence in Vantaa and cooperation with the Vallila Help Center for Ukrainians (Ukrainian Association in Finland).
MARIA LEONOVA is an artist from Kyiv, Ukraine.
Now a member of the group Ukraine Solidarity Residencies (The HIAP residency programme).
Maria often addresses her own identity, touching on the theme of time, the vulnerability of the world and the individual. For her, artistic practice is primarily an expression of her own experience, often drawing parallels between personal and social contexts. The best way to convey this state is to use fragile and transparent materials. Recently, she also uses photography, which helps to convey the emotional state in a more documented way. Often her projects look like layered compositions where different media are combined to fill the space with an overarching theme.
Näyttelyn öljyvärimaalauksissa toistuvat kuvastot kumpuavat muistoista hakkuuaukioiksi
muuttuneista lapsuuden metsistä, niiden pehmeistä sammalista ja monimuotoisista sienistä.
Näyttelyn öljyvärimaalauksissa toistuvat kuvastot kumpuavat muistoista hakkuuaukioiksi muuttuneista lapsuuden metsistä, niiden pehmeistä sammalista ja monimuotoisista sienistä. Ympäröivät luonnon elementit maanläheisine väreineen ja tekstuureineen pyrkivät kuin itsestään osaksi maalauksia, ja näen niissä loputonta potentiaalia.
Teoksissa olennaisina elementteinä toistuvat koskematon luonto ja sen vastakohtana ihminen tai ihmisen kädenjälki – pohdin ristiriitaa ympäristön rajallisuuden ja
talousjärjestelmän vaatiman rajattoman kulutuksen välillä. Keskiössä ovat erityisesti kyseisen ristiriidan kulminoitumista ja kulminoitumisen jälkeisia hetkiä käsittelevät
mielenmaisemat.
Tuloksena on melankoliaan taipuvaisia tiloja, joiden osana ihminen liikkuu unenomaisen surrealismin ja realismin rajamailla, ajoittain aktiivisessa roolissa, mutta usein vain sivusta seuraajana. Pyrin korostamaan luonnon elementeille ominaisia monimuotoisia pintoja elävien siveltimenvetojen ja kerroksellisen maalausjäljen avulla.
Avajaiset keskiviikkona 24.1.2024 klo 17-19
Lämpimästi tervetuloa!
