Tässä näyttelyssä voit kohdata häpeän. Voit myös jättää sille terveisesi ja tehdä oman merkintäsi häpeäpäiväkirjaan. Olen tarkastellut tunnetta lempeydellä ja myötätunnolla sekä välillä ripauksella itseironiaa. Teosten aiheet ovat havaintoja sekä omasta elämästä että ympäröivästä maailmasta.

Voisin sanoa, että kohtasin oman häpeäni huhtikuussa 2024 Kaapelitehtaan Kahvi- ja jäätelömessuilta. Siellä maistamani Papu-kahvi vei ajatukset nuoruuteen.

Lapsena muistan tunteneeni häpeää oman hölmöilyni vuoksi. Tarvitsemmekin tätä tunnetta ohjaamaan käyttäytymistämme. Rakastin aikoja mummolassa - maalla, navetassa, pellolla ja puutarhassa. Mummon mielestä olin papu pyörimässä joka paikassa. Ja olinkin Papu kaikille, kunnes muutimme Vantaalle. Silloin oli aika siirtyä yläasteelle. Nimeni oli Papu ja olin Tampereen murretta puhuva maalainen. Häpesin murrettani. Häpesin nimeäni. Jätin Papun taakseni ja esittelin itseni Paulana, puhuin vähän, kunnes opin "oikean" kielen.

Nämä muistot toi mieleen Papu-kahvi ja samalla ymmärsin, miten häpeä on siitä asti kulkenut mukana elämässäni kasvaen huomaamatta viimeisten vuosien aikana niin suureksi, että on nyt halunnut päästä näyttelyn päähenkilöksi.

Häpeän kasvua on tänä vuonna ruokittu maassamme hallituksen päätöksillä, jotka voivat johtaa yhä kasvavaan köyhyyteen, syrjäytymiseen ja entistä vaikeampaan sairaanhoidolliseen tilanteeseen.

Tunne voi nousta suvun menneisyydestä, erilaisuudesta, sairaudesta, köyhyydestä, työttömyydestä, epäonnistumisista, huonosta koulumenestyksestä, kiusaamisesta, laiminlyönneistä, pettämisestä, väkivallan kokemuksista.

Se saattaa johdattaa elämää monin eri tavoin. Joku unohtaa häpeänsä käyttämällä päihteitä, toinen voi satuttaa itseään, laihduttaa, tai muokata muuten ulkonäköään, yksi muuttua ylisuoriutujaksi, miellyttäjäksi, masentuneeksi tai sulkeutua kokonaan. Joku peittää tunteensa katkeruudella ja vihalla.

Häpeän saadessa huomiota, se saattaa alkaa päästää otteestaan. Siksi tein tämän näyttelyn erityisesti sinulle, jolle tämä tunne on muuttunut elämää rajoittavaksi, toki yhtälailla myös itselleni.

Olen myöhemmin ottanut Papu-nimen uudelleen käyttöön yritykseni nimenä ja olisin oikeastaan nykyisin ylpeä itsestäni, jos puhuisin vieläkin Tampereen murretta.

Katsokaa myötätunnolla tämän näyttelyn päähenkilöä. Antakaa sen olla esillä. Älkääkä missään tapauksessa sulloko sitä taskuihinne lähtiessänne. Ennen kaikkea, antakaa itsellenne ja sille anteeksi. Huominen on puhdas päiväkirjan sivu.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 2.8. klo 17-19!

Saloilta on sanana monimerkityksinen. Salosta tarkoittaa Salon kaupungista, salolta ja saloilta isolta alueelta. Salon kaupunki on maantieteellisesti laaja, joten siihen kuuluu paljon myös saloa, joka tarkoittaa metsäaluetta, erämaata, korpea. Saloilta voi tarkoittaa myös yhtä iltaa, vaikkapa tämän näyttelyn avajaisiltaa, salolaisten omaa iltaa. Saloilta voi viitata myös metsää tai luontoa kuvaaviin teoksiin, esimerkiksi Tea Tikan teoksiin, joista Parvi (etsaus, akvatinta) on valittu näyttelyn tunnuskuvaksi.

Kyseessä on vaihtonäyttely Salon ja Vantaan Taiteilijaseurojen välillä.  Saloilta-näyttelyyn valittiin teoksia seuraavilta Salon Taiteilijaseuran jäseniltä:

Gloria Badarau-Heikkilä
Larisa Evestifeeva-Auraniemi
Tiina Harjola
Helena Hauta-aho
Anna-Maija Junnila
Maire Keinänen
Jenny Kurpen
Jaana Kähönen
Seppo Lagom
Lamnaouer Hanna
Lotta Leka
Marleena Linnakoski
Hannu Nikander
Tarja Seewald
Maj-Lis Tanner
Tea Tikka
Anne Turkulainen
Hanna Virtomaa

Peijaksen käytävägalleriassa on elokuun ajan esillä Jorma Reimanin valokuvia ja Päivi Kinnusen sekatekniikkamaalauksia. Luontoa löytyy valokuvista runsain mitoin - ja jonkun verran myös maalauksista, tavalla tai toisella.

Peijaksen käytävägalleria löytyy osoitteesta Sairaalakatu 1 (01400 Vantaa) ja on avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 8.00 - 18.30.

Näyttely on valmistunut Vantaan Taiteilijaseuran luomistalossa Gjutarsissa.
...deya (siellä, olen täällä) Gjutars (paja, muoto), teokset
(grafiikka, maalaus, sapluuna kankaalle) syntyivät tyhjyydestä tänne
meille ihmisille mietiskelyyn ja silmäniloksi, tälle kaukaiselle
matkalle.

Tervetuloa tähän erityiseen paikkaan, taloon, näyttelyyn. Kunnioitus.

Tarrvi Laamann is a DJ, artist, teacher, and traveler with Estonian
roots who has considered the island of Jamaica his second home for the
past couple of decades.

Since 1998, Laamann has been organizing monthly music nights called
Bashment (continuing to this day) and, since 1996, a reggae and
dancehall music radio show Bashment FM on IDAradio.

In 2019, Tarrvi opened the cultural club Bashment Pub on the island of Jamaica and is
the only Estonian DJ to have performed in Jamaica and continues to do
so. He has also performed in Hiiumaa, Saaremaa, Worms, Japan, Iceland,
Russia, Finland, Lithuania, Poland, and Norway. Big up, bless up, and
respect!

Avajaiset tiistaina 23.7. alkaen klo 18. Lämpimästi tervetuloa!

This exhibition looks at knot tying practices that have been used for magic, play and physical healing. The child’s game of making string figures on the hands was used both to predict the future and cast spells in ancient folk traditions. Also found in the field of medicine, the earliest known account of a string figure is found in the 100 AD monograph about surgical knots by Greek Physician Heraklas. Examples of specific knots depicted in the works here were known to help a woman breastfeed, cause impotence in a cheating husband or cure muscle cramps in humans and animals throughout Central Europe and Scandinavia.

Works use techniques of natural dyeing, hand stitching and macrame. Materials have been sourced from Icelandic nature (dandelions, lupine, rowan tree berries and chlorophyll) as well as Finland (lupine, pink granite and various flowers) through a walking and foraging practice. These are boiled with rusted objects washed ashore from the sea to create site specific pigments and non-repeatable patterns on cloth. The artist used her one month residency at Gjutars to complete this body of textile works that links the two countries.

Theoretical threads of cultural anthropology, ecofeminism and hydrofeminism contextualize the work while it ties the artist's body to various forms of ecology. Her practice can be seen as a form of alchemy in which ordinary materials are transformed into gold. Around the potent time of midsummer, this exhibition aims to shine light on the threads that tie women to creation, guided by the Finnic shamanism belief that nature has the answers to all questions.

Opening on Thursday 27th of June from 5 to 7 p.m. Welcome!
Avajaiset torstaina 27.6. klo 17-19, lämpimästi tervetuloa!

Näyttelyn avajaisia vietetään lauantaina 8.6.2024 klo 16-18
osoitteessa Tehdaskatu 18, 24100 Salo. Tervetuloa!

Vantaan Taiteilijaseuran näyttely Karkausvuosi Salon Taiteilijaseuran Galleriassa käsittelee aikaa, jota parhaillaan vietämme. Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat astronomisia vuodenaikoja. Saamme neljän vuoden välein elämäämme yhden “ylimääräisen päivän”, joka määrittelee vuotta, mutta jonka unohdamme yleensä helmikuun jälkeen. Aihe antaa vapauksia tulkita sitä monesta eri näkökulmasta.

Kuvataiteilija Päivi Eerola kirjoittaa aiheesta näin: Karkausvuonna tai ainakin karkauspäivänä asiat ovat nurin kurin. Sen vuoksi olen tehnyt nämä pienet fantasiaan kumartavat teokset. Taikurin teekutsuilla mennään Liisa Ihmemaan maailmaan abstraktilla otteella.

Kyseessä on vaihtonäyttely Salon ja Vantaan Taiteilijaseurojen välillä. Salon vaihtonäyttelyyn valittiin yhteensä 40 teosta 28 taiteilijalta. Salon Taiteilijaseuran jäsenet vuorostaan esittäytyvät Galleria K:ssa elokuussa teemalla Saloilta.

Karkausvuosi-näyttelyyn valitut taiteilijat:
Albert Adel
Vesa Arjatsalo
Päivi Eerola
Anu Eskelin
Tizzi Fib
Leena Golnik
Leena Halonen
Hannele Heino
Jan Heinonen
Paula Holopainen
Jonna Jylhä
Jaana Kangas
Anne Kauppila
Heli Kolho
Saara Korppi
Merja Kupari
Carita Nissinen
Merja Nykänen
Paula Pitkänen
Tarja Polari
Juha Rantanen
Raija Rastas
Seera Rytkölä
Hans-Peter Schutt
Hannu Sillanpää
Soili Talja
Tanja Valta
Kari Vähäsarja

Fragile-teossarjassani käsittelen maisemakuvaa ja sen kautta ihmisten luontosuhdetta sekä valokuvan keinoja rakentaa ja muokata sitä.

Kuvaan luontoa, sen kauneutta, majesteettisuutta mutta myös kuolemaa ja rumuuden estetiikkaa, joka pohtii kauneuden käsitteitä. Onko kuolema kaunis? Voiko tuholaishyönteisen tuhoaman puun kauneudesta nauttia?

Rakennan kuvista kaksiulotteisen kuvan lisäksi tilallisia valokuvaveistoksia ja moniaistillisia kokemuksia ääntä, kuvaa ja tilaa hyväksi käyttäen.  Maisema ei ole vain näkymä vaan se voi olla portti elämykselliseen havaintoon, joka kätkee sisäänsä viittauksia ja vertauksia. Kuvani haastavat luonto- ja maisemakuvan määritelmiä lähestymällä puhtaasti taiteellista, abstraktia kuvaa. Samalla ne tavoittavat tunteen tasolla kokemuksen luonnosta ohittamalla ajan ja paikan määreet. Kuvalliset viittaukset ja metaforat luovat vahvan yhteyden luontoon ja lähestyvät elämän perimmäisiä kysymyksiä ja mysteereitä.

Läsnä ovat kuolema ja kuolevaisuus, elämän sekä ihmisen ja luonnon suhteen haavoittuvuus ja hauraus mutta myös kaiken pohjalla oleva resilienssi ja elinvoima.

Työni juuret ovat pienellä saarella meren äärellä, jonne tunnen vahvasti kuuluvani. Yhteenkuuluvuus ympäröivän luonnon kanssa ja vääjäämättömän muutoksen seuraaminen aitiopaikalta synnyttävät huolta sekä surua tulevaisuudesta ja menetyksestä, jonka kohtaamme ilmaston muuttuessa.

Ihmisen ja luonnon suhde on samalla haavoittuva sekä haavoittava. Luonnolla, kuten kuvillakin, on kyky parantaa sekä voimaannuttaa ja luoda toivoa. Pyhyys on yhteiskunnassamme pitkälti peittynyt kiireen ja kaupallisuuden alle. Luonto tulisi nähdä pyhänä sen sijaan, että sen arvo mitataan tuotannon välineenä.

Ehkä kuvien kautta voi nähdä ripauksen vanhoja myyttejä, tuntea yhteenkuuluvuutta menneeseen ja tulevaan, hiljentyä vaalimaan pyhyyttä.

”Emme tarvitse uusia maisemia, tarvitsemme uudet silmät.”
-Marcel Proust-

_ _ _ _

Sain ensimmäisen kamerani 10-vuotiaana.  Valokuvaaminen oli etuoikeus, joka avasi pääsyn paikkoihin, joihin en olisi ilman kameraa päässyt. Perheessämme kamera kulki aina mukana. Kamera oli itsestäänselvyys siinä määrin, että kesti pitkään ennen kuin ymmärsin, että valokuvaaminen voisi olla myös ammatti.

Olen opiskellut piirtäjä-artesaanin tutkinnon ja valmistunut taiteen kandiksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Pari vuotta sitten palasin tekemään kesken jääneet taiteen maisterin opinnot loppuun Aalto yliopistossa.

Olen ehtinyt toimia opettajana, kuvata niin muotokuvia, mainoksia kuin taidetta.

Luonto on ollut minulle tärkeä lapsesta saakka, ja se on keskeisiä elementtejä kuvissani. Olen saanut tarkkailla luontoa ja siellä tapahtuvia muutoksia aitiopaikalta, saaristossa sijaitsevalta mökiltä. Myrskyt ovat lisääntyneet ja kalakannat pienentyneet. Sinilevä on jokavuotinen ongelma. Tulevien muutosten laatua ja laajuutta ei tiedä kukaan.

Luontoa voi kuvata monella tavalla. Minua kiinnostaa rikkoa perinteisen maisemakuvan rajoja, ja tuoda konkreettisen esittämisen sijaan esiin myös katsomisen kautta syntynyt kokemus sekä tunne. Mukana kulkee kaiken aikaa halu tehdä näkyväksi luonnon merkitystä, herättää ajatuksia ja keskustelua. Valokuvan esittäminen on minulle pyrkimystä dialogiin.

Luonnon lisäksi olen kuvannut mm. Liettuan kehitystä itsenäisyyden ajalla, vähemmistöjä, vammaisten seksuaalisuutta ja elefanttien hautajaisrituaaleja.

Minua kiinnostavat taiteiden raja-aitojen rikkominen ja tilallisuus taiteen esittämisessä.

Luen mielelläni, tanssin salsaa ja joogaan, esittävä taide on lähellä sydäntä. Meri ja uiminen, pitkät aamut ja elokuun tähtikirkkaat yöt, kissan rapsutus ja metsälenkit koiran kanssa….

-Tuula Vehanen-

_ _ _ _

Avajaiset ke 29.5.2024 klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!

Toukka pakenee munasta ainoana tehtävänään ravita itseään seuraavia elämänvaiheitaan varten. Se kasvaa luoden nahkansa. Vanhan nahan alta paljastuu jotain, mitä ei enää tunnista samaksi. Kotelo. Sen sisällä vanha hajoaa, kaikki osat järjestäytyvät uudelleen. Kotelossa muovataan uutta talteen kerätystä. Lopulta uusi uljas muoto murtaa tiensä ulos. Sen täytyy kuitenkin vielä oikaista ja kuivata siipensä.

Mytologioissa muodonmuuttajat ovat hahmoja, jotka johdattavat onneen tai harhaan antaen opetuksia. Keramiikka on oiva materiaali aiheen tutkimiseen. Savi on välivaihe satojen miljoonien vuosien mittaisessa kiven kiertokulussa syvältä maankuoresta maan pinnalle ja takaisin sen alle. Uunin kuumuudessa savessa tapahtuu keraaminen muodonmuutos. Esine muuttuu ikuiseksi. Savella ei ole omaa muotoa ja siksi keramiikka on tekijänsä mielen kuva. Lopputulos heijastelee luonnonvoimia, muistuttaen ihmisestä osana luonnon jatkuvaa muutosta.

Avajaisia vietetään torstaina 30.5. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!.

KOTELO on taiteilijoiden Alex Baer, Helena Lundahl, Sanni Havas, Ronja Kortelainen, Lotta Maija ja Sandra Prami ryhmänäyttely. Näyttely tuo yhteen muutoksen teemaa käsitteleviä teoksia.

Alex Baer instagram: @alexbaerig

Helena Lundahl instagram: @hexlundahl

Sanni Havas instagram: @sannihavas

Ronja Kortelainen instagram: @ronjaliina

Lotta Maija instagram: @lottamaija

Sandra Prami instagram: @pramisandra

Abstraktit, akryyliväreillä maalatut teokseni, syntyvät spontaanisti tunteideni ja alitajuntani kautta, ilman ennalta suunniteltua lopputulosta. Ne ovat muodon, värin ja liikkeen tutkimista, joissa todellisuus kohtaa aineettoman.

Vaikka teoksistani puuttuukin tunnistettavia muotoja, katsojat voivat nähdä niistä itselle merkityksellisiä asioita. Toivonkin heidän saavan yhteyden omaan alitajuntaansa ja ottamaan vastaan abstraktion tarjoaman mysteerin ja monitulkintaisuuden sekä löytämään maalauksistani inspiraatiota omista mielikuvistaan ja lopulta oman totuutensa.

Anu Eskelin on kuvataiteilija/taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Vantaalla.

Kuvataiteilijamatrikkeli | Anu Eskelin
Instagram | Anu Eskelin

Avajaisia vietetään torstaina 30.5. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!

I dream of sleeping like I did many years ago. Back then, I would come home from work tired and fall into a deep sleep at the same moment. With just my head touching the pillow, I would dissolve without effort. And it was right.

Now I am carrying a sack full of bones. A sack of secrets and untangled knots, trauma and pain, sadness and grayness. A sack of bones of people who died in the war. A bag of enemy missile fragments. A bag of night sirens. At sunset, the gray seeps through that sack and envelops me, and the threads tie to my fingers and drag me into the tunnels of my thoughts. And there is no sleep there. There is fear and self-loathing.

I dream of sleeping like I used to. Where my bed is a ship on which I am flying home. Through the labyrinth of my past, I am looking for the tunnel, the bridge that will lead me to the real me. I am looking for the river whose waters will wash away the grayness from me.

My body has forgotten how to fall asleep, and I collect artifacts that will help it remember. Along the way, I collect bird feathers, sprouted cones, pieces of fog, shiny fish scales, twigs to light a fire, old boats, small empty bottles and plates, and the cries of seagulls. I travel far from home to find my sleep and bring it to my bed.

I am searching. I walk and walk. My movement leads me to peace. Peace in me and peace at my home. And movement becomes more meaningful when you frame it with stillness.

_ _ _

Avajaiset ke 22.5.2024 klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!
Opening on Wednesday 22nd of May from 5 to 7 p.m. Welcome!

Taiteilija on tavattavissa myös tiistaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Meet the artist also on Tuesday, Saturday and Sunday.

Huom! Näyttely on poikkeuksellisesti avoinna jo tiistaina 21.5.
Avoinna | Open:
ti-ke | Tue, Wed 12-18
to-pe | Thu, Fri 11-17
la-su | Sat, Sun 12-16

_ _ _

I am Olena Kayinska, an artist based in Lviv, Ukraine. I work in the genre of intellectual primitivism, paired together with deep philosophical and psychological senses. My fields of research are finding of inner peace, post-trauma recovery, and psycho-somatic healing. My paintings-dreams take the observers inside, to the subconscious, to the core. Trying to find the inner self, the observer wanders through the imaginary world, fantastic forests, filled with symbolic images and archetypical symbols, inhabited with mysterious creatures, each of which provides a guide to the final destination – true self. My aim is to make people happier.

My paintings show the endlessness of obvious and unobvious relationships in this world with the help of mysterious storylines with the metaphysical sense. Being the guide between the worlds, I mix reality and magic in a genuine meditative form of my witchcraft. Direct ascetism of the flat surfaces, completeness, and persuasiveness of the compositions, seamless statics, graphical coding of the deep sense into the schematic images, order, and rhythm of the paintings focus the observer’s attention on what is underneath.

I participated in 60+ exhibitions, contemporary art festivals and art residencies, and exhibited 12 personal projects. My paintings are kept in museum funds and private collections in Ukraine, Poland, Germany, The Netherlands, Slovakia, Hungary, United States, and Turkey.

More about my practice here -
Web site | Olena Kayinska
Instagram | Olena Kayinska
Me email – olena.kayinska@gmail.com