Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa esillä JT Mokon 30-vuotisnäyttely.
Aloitin taiteilijana toimimisen 30-vuotta sitten ensimmäisellä taidenäyttelylläni Sodankylän Alariesto Galleriassa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana en ole ollut kovin aktiivinen taiteen parissa. Peijaksen käytävägalleriassa esillä oleva näyttely tuo muutoksen asiaan ja samalla juhlistaa 30-vuotista taiteilijauraani. Teokset näyttelyssä ovat vuosien varrelta ja edustavat laajaa kirjoa eri tekniikoista ja aihepiireistä.
Taiteilijatalo Gjutarsin elokuun residenssitaiteilija on Simona Ledl Itävallasta.
Simona Ledl is our residence artist of August 2020 at the Artist House Gjutars! We will be organising a small pop up exhibition in Gjutars on Sunday the 30th from 14.00 till 18.00. The exhibition entails art work that Ledl has made during her visit in Vantaa. Here below description of the exhibition by Ledl:
“I see art as a way of getting to knowing myself, others and the world. I am particularly interested in the question of how certain environments and social situations are perceived from different perspectives. In my exhibition “the individual collective” I engage with the concept of common ground. Drawing on the sensation of the individual, I establish a connection between different point of views and thus creating an image of collective perception. Based on interviews of twenty one participants I created seven artworks that combine their individual perspectives.
As part of the exhibition I will also show works on paper inspired by my experiences in Finland. Those works reflect my typical style where I combine abstract painting with figurative drawing techniques.”
You are warmly welcomed to visit us during the opening hours! The artist is present.
Galleria K:ssa avautuu syyskuussa kolmen taiteilijan yhteisnäyttely ilmastonmuutoksesta.
Näyttely Lumeton päivä on Helsingin Kaapelitehtaalla työskentelevien
keramiikkataiteilijoiden, Merja Castrénin, Laura Havannon ja Riitu Uosukaisen
yhteisnäyttely. Näyttelyn teemana on ihmisen luontosuhde. Luomme kolme tilaa ja
kolme näkökulmaa luontoon. Jokainen taiteilija käsittelee aihetta omasta näkökulmasta
käsin.
Lumeton päivä viittaa maapallon lämpenemiseen ilmastonmuutoksen seurauksena.
Valkoiset talvet vähenevät ja uhkana voi olla lumen ja jään katoaminen tulevaisuudessa.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama ahdistus lisääntyy ja yhä useammat pohtivat omia
kulutusvalintojaan ja kantavat huolta maapallon ja luonnon tilasta. Huoli maapallon
kestokyvystä aiheuttaa monille ahdistusta. Haluamme pohtia teoksiemme avulla
ympäröivän luonnon tilaa ja ilmastonmuutoksen merkitystä eri näkökulmista. Laura
Havanto käsittelee teemaa luonto- ja kaupunkiteeman kautta. Merja Castrén käsittelee
töissään luonnon ilmiöitä ja monimuotoisuutta ilmastonmuutoksen kourissa, Riitu
Uosukainen pohtii ilmastonmuutokseen liittyvää ilmasto-ahdistusta sekä metsien
tulevaisuutta.
MERJA CASTRÉN
Merja Castrén on lasi- ja keramiikkamuotoilija. Tällä hetkellä hän työskentelee
keramiikkastudiollaan Helsingin Kaapelitehtaalla. Hän tekee funktionaalisia esineitä ja
taideteoksia, joihin hän saa inspiraationsa luonnosta ja varsinkin Lapista, joka on hänelle
kuin toinen koti. Hän haluaa herätellä meitä ympärillä tapahtuviin muutoksiin. Useat
hänen teoksensa kertovat ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista ilmiöistä kuten
jäätiköiden sulamisesta, kuivuuden lisääntymisestä ja miten asiat voivat mennä
päälaelleen. Teoksia hänellä on HUS:n taidekokoelmassa.
Näyttelyssä tulemme näkemään Merja Castrénilta teoksia, joissa materiaalit ovat
pääosin käsinrakennettua keramiikkaa. Tällä kertaa hän on ottanut mukaan jäätiköt
kadottaneet jääkarhut vaeltamaan ihmeissään Tuhkelo-metsikössä: “Minne
olemmekaan joutuneet?” Esillä on mm. kuivuutta kuvaavia veistoksia, seinäteoksia ja
maljakoita, joissa pinnat ratkeilevat erilaisin tekniikoin toteutettuna.
LAURA HAVANTO
Laura Havanto on vuonna 2016 valmistunut keramiikka- ja lasimuotoilija. Sivuaineena
hän on opiskellut tekstiilimuotoilua. Havanto työskentelee työhuoneellaan
Kaapelitehtaalla Helsingissä pääsääntöisesti keramiikan parissa mutta yhdistelee
mielellään teoksissaan eri materiaaleja keskenään. Havanto suunnittelee myös
lasitaidetta. Inspiraation taiteeseen hän saa usein arkipäiväisistä asioista. Luonto,
kaupunkimiljöö ja perhe toimivat inspiraation lähteinä. Havannon teokset ovat löytäneet
tiensä moniin yksityiskoteihin.
Havanto käsittelee näyttelyn teemaa luonto- ja puutarhamiljöön kautta. Hän pohtii
Hope- teoksissa tulevien sukupolvien tulevaisuutta. Saavatko hekin nauttia kauniista ja
monimuotoisesta luonnosta? Havannon seinäteokset koostuvat erikokoisista
kappaleista ja on valmistettu valutekniikalla sekä käsinrakentaen. Teoksissa esiintyy
myös puutarhasta tuttuja kasveja.
RIITU UOSUKAINEN
Riitu Uosukainen on työskennellyt keramiikkataiteen parissa Helsingin Kaapelitehtaalla
vuodesta 2000. Hän on valmistunut Kuopion Muotoiluakatemiasta keramiikka-alan
artenomiksi vuonna 2000 ja suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
Hämeen ammattikorkeakoulussa vuonna 2018. Riitu Uosukaisen teoksia on mm. Valtion
ja HUS:n taidekokoelmassa sekä useissa yksityiskodeissa.
Uosukaisen rujot keraamiset hahmot ihmettelevät maailmaa ja omaa olemistaan
kykenemättä täysin löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Töissään hän
käsittelee ihmisen luontosuhdetta sekä metsien tulevaisuutta. Pöllöt kuvastavat
Uosukaiselle luonnon hiljaista viisautta. Pöllöt lohduttavat, kuuntelevat, mutta myös
herättävät kysymyksiä ihmisen toimien oikeudellisuudesta.
Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa Nea-Mari Heinosen töitä
Pupsin vuosi
Tämä osin humoristinen, osin vakavamielinen teossarja syntyi kun tarkastelin maailmaa lapseni unikaverin, Pupsin näkökulmasta. Aamuisin sängystä nousun jälkeen Pupsi ajautui eri paikkoihin ja mitä omituisimpiin asentoihin. Kuvasin näitä asentoja noin vuoden verran ajatuksena käyttää niitä töideni lähtökohtana. Korona-kevät toi mukaan vakavamman sävynsä. Pehmokaverit kuten Pupsi, ovat mukana elämän tunnekirjossa. Ne tuovat lohtua ja turvaa.
Tekniikkana pääasiassa hiili ja akryyli paperille.
Pupsin vuosi -näyttely Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa 1.8. – 31.8.2020. Tervetuloa tutustumaan!
Nea-Mari Heinonen (s.1979) on Vantaalla asuva kuvataiteilija ja monitoimija.
Elokuussa Galleria K:n alatasolla Terhi Hurstin näyttely Ajan sointi.
Näyttelyni teema on Ajan sointi, jossa hyödynnän musiikkia taiteessani. Musiikki heijastaa mielialoja ja ilmaisee tunnetiloja, siinä on liike ja rytmi eli samat asiat, jotka ovat minulle tärkeitä maalauksissani. Kuuntelen paljon musiikkia ja sieluuni jäävät soimaan erilaiset nopeudet, yllättävät rytmiset pyrähdykset ja tauot, erilaisten soittimien muodostamat äänet ja sävelkuviot sekä myös musiikin luomat tunnetilat. Kun yhdistän nämä asioihin, mitä koen ja näen tämän päivän elämänmenossa, saan luotua rytmillisiä teoksia, jotka avaavat katsojalle tietyt tunnetilat viivan, liikkeen ja värin kautta. Teokseni ovat abstrakteja, musteella paperille maalattuja leikkisiä tulkintojani mielentiloista, joita koemme tavallisessa arjessa.
Minulla kaikki lähtee aiheesta, johon perehdyn ensin huolella niin pohtimalla, lukemalla, kuuntelemalla kuin myös tarkkailemalla ympäristöäni. Haluan sisäistää asioita huolella, jotka sitten tuon omien tunteitteni kautta ulos maalaamalla. Pyrin maalaamaan tunteet ja tunnelmat hyvin yksinkertaisesti, mahdollisimman vähin vedoin viivan ja liikkeen kautta. Väri on lisäelementti, jolla voin syventää aihettani. Mustemaalaus on herkkä laji, joten minulle tämä vaihe on hyvin meditatiivinen ja siksi etukäteen tehdyt pohdiskelut ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tällä näyttelylläni haluan saada katsojat pohtimaan tavallisten asioiden merkitystä ja arkielämän rytmiä.
Elokuussa Galleria K:n ylätasossa esillä Urpu-Elina Korhosen näyttely Kohta.
Maalaukseni syntyvät luonnostelematta. Maalausprosessi lähtee liikkeelle pikkuhiljaa, varovaisesti, mutta maalauksen edistyessä, värin ja sommittelun kommunikoidessa syntyy parhaimmillaan pelottomuuden tila – kuva vie maailmaansa. Usein unohdan maalausvälineet ja ryhdyn maalaamaan paljain sormin.
Työskentelyni on ekspressiivistä. Maalauksen työstäminen on välillä vaivalloista ja kompuroivaa, parhaimmillaan tanssia värin ja sommittelun kanssa – niin fyysistä, että maalaussession loputtua saatan olla lopen uupunut.
Vuosien saatossa maalauksieni maisemallisuus on vähentynyt ja värien monokromaattisuus lisääntynyt: yhdenkin värin sävyillä voi kertoa tarinan. Kun tarinaan on kirjoitettu viimeinen sana voi hetken aikaa hymyillä.
Pimeydessä ei ole väriä. Olen maalannut teokseni tämän kevään ja kesän aikana. Siinä kohdassa kun valo ja värit ovat vahvistuneet. Värimaailmoiltaan ne ovat usein joko kelta- tai punavoittoisia. Keltaisen tunnen viittaavan seestymiseen ja valoon, punaisen dramaattiseen käännekohtaan.
Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa Johanna Häiväojan töitä esillä heinäkuussa.
Elämme outoja aikoja, ystävä hyvä
Teen harvoin värillisiä töitä ja nyt esillä oleva kokonaisuus on monien vuosikymmenen aikana syntynyt sarja tieteiselokuvien ja -kirjojen innoittamia teoksia. Halusin tuoda esille tämänhetkiseen maailmantilanteeseen sopivia töitä. Tekniikkana on pääosin pastelli, jonkin verran saattaa löytyä myös liitua, hiiltä, vesiväriä, mustetta, ehkä jopa kahvia. Nämä teokset ovat ensimmäistä kertaa yhdessä nähtävinä Peijaksen sairaalan käytävägallerian näyttelyssä heinäkuun ajan. Mukana on myös muutamia teemaan liittyviä veistoksia. Tervetuloa tutustumaan!
Kiitokset Vantaan Taiteilijaseuralle! VTS:n taidelainaamo sijaitsee Tikkurilassa, kaupungintalon vieressä.
Johanna Häiväoja
on suomalainen kuvanveistäjä, joka työskentelee Vantaalla ja Normandiassa. Hän on valmistunut Ranskan Kuvataideakatemiasta ja on tehnyt mm. Onnisen pääkonttorin edessä olevan "Incrementum" -veistoksen sekä muistomerkkejä Hietaniemen ja Ruskeasannan hautausmaalle. Häiväojan töitä on nähtävillä Vantaan Galleria K:ssa, Galleria Sculptorissa Helsingissä, Galleria Kakslauttasessa Saariselällä sekä veistoskauppa.fi -sivuilla.
Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa Athanasía Aarniosuon töitä esillä maaliskuussa.
Minua kiehtovat narratiivit, kuvallinen kerronta, toisto ja kuvasarjat. Olen kiinnostunut eri tavoista, joilla kuvasarjoissa tuodaan esille kerronnallisuutta ja esitetään ajan kulua. Pohdin usein tarinan ja kuvien suhdetta – miten kuvien ja tekstin rytmitys muokkaavat kertomusta.
Olen aina asunut lähellä vettä. Olen erityisesti kiinnostunut ihmisen ja veden suhteesta. Vettä pitkin pääsee helposti muualle. Voi uida pois tai rakentaa lautan. Vesi ei ole sidottu yhteen paikkaan. Meren tematiikkaan liittyy myös kaipuu. Perinteisesti vesi on innostanut unelmoimaan kaukaisista maista ja paremmasta elämästä. "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa." Myös jokainen taideteos on matka.
Käytän töissäni lyriikoita ja runojen pätkiä – muiden tekemää, vedestä inspiroitunutta taidetta. Taiteessani esiintyy paljon populaarikulttuuriviittauksia.
Athanasía Aarniosuo (s. 1981) on vantaalainen taidegraafikko, taidehistorioitsija ja kuraattori. Aarniosuo on opiskellut Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja Aberdeenin Gray´s School of Artissa taidegrafiikkaa. Hän syntyi Lappeenrannassa ja on asunut muun muassa Kreikassa, Suomessa ja Skotlannissa. Aarniosuon töissä toistuva teema on kerronnallisuus. Teokset ovat tyypillisesti värikkäitä kuvasarjoja. Aarniosuo on työskennellyt taideresidensseissä Skotlannissa, Kanadassa, Suomessa, Liettuassa ja Kreikassa. Hän on osallistunut useaan ryhmänäyttelyyn, joita ovat muun muassa MUU ry:n ”Suoraan seinään”, Kappatos-gallerian ”Rooms2010” Ateenassa ja ”9th Lessedra World Art Print Annual 2010” Bulgarian Sofiassa. Aarniosuolla on ollut yksityisnäyttelyitä Suomessa, Kreikassa, Skotlannissa, Kanadassa ja Virossa.
Katselen usein tienvarsien pusikoita hämärtyvissä illoissa, metsänreunan muuttuessa pimenevässä illassa siluetiksi, jolloin vähäeleisetkin sävymuutokset erottuvat taivaalla. Suosikkisääni maalaamiseen virittäytyessäni on tihkusade. Laskeutuva hämärä, usva ja sade kätkevät jotain syleilyynsä, eivätkä paljasta kaikkea katsojalle. Maalaan valoa, tunnelmia sekä mieleen painettuja muistoja noista hetkistä.
Maalaaminen on minulle mielen tyhjentämistä, hiljentymistä ja keskittymistä sillä hetkellä vain siveltimen liikkeeseen ja väriin. Maalaan hiljaisia maisemia vailla ihmisiä tai liiallista visuaalista ääntä. Promenadigallerian maaliskuisen näyttelyn teokset on valittu “Hiljaisuudesta”-maisemamaalaussarjasta, jonka teokset ovat syntyneet vuosina 2018- 2020. Ne muodostavat maisemallisia panoraamanäkymiä metsänreunoista, pellonlaidoista ja vaihtelevasta horisontista, joissa usva tai hämärä pehmentää sävyt. Teossarjassa on kaikuja myös luopumisesta ja surusta.
Rauhoitan mieleni. Annan värin viedä. Kuuntelen hiljaisuutta.
“Värit vaikuttavat suoraan sieluun. Värit ovat kuin kosketinsoitin, silmät ovat iskureita, ja sielu on piano useilla kielillä. Artisti on käsi, joka soittaa, koskettaen yhtä tai toista kosketinta tarkoituksenmukaisesti, saaden aikaan värähdyksiä sielussa.”
-Wassily Kandinsky-
Värit ovat olleet lapsuudesta asti minulle hyvin tärkeitä. Värikaudet näkyvätkin vahvasti myös taiteessani. Tämän näyttelyn pääväri on sininen. Sininen vakauttaa ja hidastaa, rauhoittaa mielen ja auttaa meitä löytämään henkisyytemme. Se on väreistä ensimmäinen, joka on hurmannut minut. Vaaleansininen mollamaija nimeltä Sinikka oli siihen “syyllinen”. Jokin ympyrä elämässä on sulkeutunut ja sininen on taas kerran palannut takaisin.
Ympyrä on muoto, joka toistuu myös töissäni yhä uudelleen. Se kertoo elämän kiertokulusta. Ympyrä on myös ikuisuuden, äärettömyyden tai mikrokosmoksen vertauskuva.
Antaa ympyröiden sulkeutua, elämän pyöriä ja värikausien vaihtua. Se on kasvua kaikki!