Näyttelyn nimi Saimme muodon viittaa sekä taiteen prosessiin että yhteiseen matkaan: kun muoto syntyy, sisäinen maailma tulee näkyväksi. Samalla nimi kertoo myös rinnakkain kulkemisesta – siitä, että yhdessä olemme saavuttaneet enemmän kuin yksin.

Taiteilijat:

Aino Eeronheimo on kuvanveistäjä, keramiikka-artesaani ja taiteen maisteri (Lapin yliopisto, 1997). Toimttuaan 18 vuotta kuvataiteen lehtorina Rovaniemellä hän ryhtyi päätoimiseksi kuvataiteilijaksi. Hänen teoksiaan on Rovaniemen ja Aineen taidemuseoiden, KWUM Studio Ceramics Museumin ja Arktisen keramiikkakeskuksen kokoelmissa.

“Veistoksissani kasvien, eläinten ja ihmisten luokittelu hämärtyy. Luonnosta löytämäni yksityskohdat sulautuvat mielikuvitusolentoihin ja eläinhahmoihin, joiden avulla käsittelen tunteita ja elämän ilmiöitä. Teokset saavat muodon rauhassa käsin rakentaen, jolloin hahmon sisin ehtii siirtyä näkyvään maailmaan. Minua kiehtoo kotimaisten villisavien tutkiminen. Olen kaivanut savea isoisoisän mailla Järvenpäässä ja Kainuun kaoliinia Puolangassa. Testailen savimassojen ominaisuuksia ja kehittelen niihin sopivia lasitteita. Nykyisin teen veistoksia myös puusta ja pronssista.”

Maria Mughal on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi v.2004 Taideteollisesta korkeakoulusta, hän on myös Kasvatustieteen maisteri (v. 2000 Helsingin yliopisto). Hänen uusimmat maalauksensa käsittelevät lapsuuden herkkyyttä ja nähdyksi tulemista. Teosten hiljaiset hetket peilaavat myös aikuisen haikeutta ja ajan kulumisen kokemusta. Hän on tehnyt neljä julkisen taiteen teosta Suomeen. Hänen taidettaan on mm. Oulun Taidemuseon, Keuruun taidemuseon ja Taidekeskus Salmelan kokoelmissa.

Sari Tenni asuu ja työskentelee Helsingissä. Tenni valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2010 sekä Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000. Hänen teoksiaan on Suomen valtion, Paulon säätiön, Salon Taidemuseon ja HUSin taidekokoelmissa. Tenni valittiin vuonna 2005 Taidekeskus Salmelan kesän nuoreksi taiteilijaksi.

“Viimeisimmät maalaukseni saivat alkunsa Espanjan Alicanten alueen luonnosta. Inspiroiduin palmuista, joista syntyivät ”päivän palmu” -luonnokset ja tämä näyttely. Aiemmissa teoksissa keskiössä on ollut ihmisen kuvaaminen.”

Heli Tuhkanen tuli alunperin tunnetuksi koloristisena taidemaalarina, mutta vuoden 2000 vaiheilla hän laajensi ilmaisuaan veistoksiin. Hän on osallistunut näyttelyihin vuodesta 1973 lähtien ja pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Tyttöaiheisilla veistoksillaan hänet on hyväksytty kahdesti Portrait Now -biennaaliin Kööpenhaminassa. Heli valmistelee retrospektiivistä näyttelyä Kemin Taidemuseoon keväällä 2026.

“Käsittelen töissäni usein tyttöjen ja naisten elämää. Teokset syntyvät tunteista ja asioista, joita koen ja näen tässä ajassa: rakkaus, itsenäistyminen, kapina, suru ja ilo. Minua kiinnostaa elämä, ihmisen sisäisen maailman muuttuminen, moraali, ajattelu ja ajan ilmiöt.

Teen veistokseni kierrätysmateriaaleista, sillä koen luonnon säästämisen ja kulutuksen hillitsemisen aikamme haasteeksi. Olen kehittänyt kestävän ja kevyen veistosmassan toimistojen kierrätyspaperista ja täyteaineista. Tulosta voisi luonnehtia mineraali-sellukuitukomposiitiksi. Se on osoittautunut kevyeksi ja kestäväksi materiaaliksi. Siksipä osa teoksista leijailee Galleria K:n ilmatilassa.”

Kuvataiteilija Laura Nenonen ja performanssitaiteilija Elena Vedenkantaja käsittelevät kivuliaita aiheitaan rauhallisen tilan, pysähtymisen ja hyväksynnän hengessä luoden rehellistä mutta rakkaudellista suhdetta siihen, mikä yhdistää taiteilijaa vajavaiseen, jo edesmenneeseen isäänsä.

Näyttely lähestyy aihetta aineellisina ja aineettomina lahjoina, joina mainitut kiroukset voidaan nähdä: hiljaisina jaettujen intohimojen — isältä saatujen harrastusvälineiden — muotokuvina ja toisaalta eräiden mielen järkkymisen dokumenttien korokkeellenostoina. Performanssi ja sen myötä galleriatilaan rakentuva installaatio etsii sanoja sille, mitä vanhempansa hylkäämän lapsen toivoisi tietävän.

Galleria Gjutarsissa on nähtävillä Nenosen vuosina 2022-2025 maalaamia öljyväriteoksia, jotka ovat kiinteästi sidoksissa havaintoon sekä symboliikkaan, jossa arkisesta ja yksityisestä kasvaa kerroksellista ja jaettua. Kyseessä on Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2023 valmistuneen Nenosen toinen yksityisnäyttely. Elena Vedenkantaja on tehnyt performanssia aiemmin mm. Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa.

“Maalaus mediumina on paitsi perinteikäs ja itselleni rakas, myös sisällöllisesti olennainen osa näyttelyn teemaa. Harvoina isän seurassa vietettyinä hetkinä saatoin saada kirpparilta löydetyt vesivärinapit tai pinon paperia, jolle piirtää. Yksi suurimmista meitä yhdistävistä tekijöistä on rakkaus taiteeseen ja sen tekemiseen. Isällekin se näyttää olleen hiljaa yksin pysähtytymisen ainoita paikkoja.

Pastori-isältäni periytyi myös esiintymishalu. Elena Vedenkantajan avulla tuon Gjutarsiin performanssin, jossa kirjon ja painan tahdosta riippumattomilta osastoreissuiltani matkamuistona säästämilleni sairaalavaatteille rakkaudellisia viestejä vanhempansa hylkäämälle. Sellainen oli myös isäni, joka päätyi nuorena osastohoitoon uskoakseni saman perinpohjaisen yksinäisyyden kokemuksen ajamana kuin minäkin”, Nenonen kertoo.

Performanssin myötä vaatekappaleista kasvaa tilaan näyttelyn aikana installaatio, jossa viestit kurottavat pyykkinaruilta maalausten lomasta kohti kävijää.

“Päämääräni on taiteen kautta välittää kokemus siitä, ettei kukaan ole yksin syrjäytymiselle altistavien, kulissien taa piilotettujen heikkouksiensa kanssa. Nimenomaan näiden kipeiden kohtien ja häpeänaiheiden jakaminen, niiden yhteiseksi tunnistaminen, mahdollistaa minullekin toipumisen.

Mielenterveys- ja päihdeongelmista puhutaan jonkin verran, mutta stigma on yhä vahva. Pyrin näyttelylläni tarjoamaan tilan, joissa näitä aiheita voidaan katsoa silmiin ilman häpeää. Toivon voivani auttaa ihmistä kohtaamaan itsessään ja toisissa uteliaisuudella sellaista, miltä me tavallisesti haluame kääntää katseeme.”

Lisätietoja:

Laura Nenonen
www.vedenkantajat.com
www.instagram.com/vedenkantajat

Esillä olevat teokset ovat valikoima vuonna 2021 alkaneesta laajemmasta samannimisestä, yhä kehittyvästä sarjasta. Kuten näyttelyn nimi kertoo, maalaussarja kartoittaa neljä tarinalankaa, jotka näyttelyssä järjestetään ja kudotaan uudelleen uusiksi tarinaketjuiksi. Teossarjassa kiinnitetään erityistä huomiota "visuaaliseen verkostoon" sekä yksittäisten maalausten sisällä, että koko kuvasarjassa. Toisin kuin tyypillisissä kuvituksissa, näiden maalausten tarinat ovat itseään synnyttäviä, ja kuvamotiivit, hahmot ja maisemat muodostavat jatkuvasti uusia runollisia suhteita.

Kuten satunnainen katkelma kirjasta - tai katkennut unijakso - jokainen maalaus on visuaalinen fragmentti, joka pyrkii laajempaan kertomukseen oman kehyksensä ulkopuolella. Tämä muuttuvuuden tunne ulottuu myös maalausten hahmojen nestemäiseen tilaan, joka voi helposti siirtyä ei-inhimillisestä inhimilliseen muotoon. Toisin kuin lineaarisemmissa tarinoissa, näiden maalausten tarinoita ei ole ankkuroitu keskeisiin päähenkilöihin tai ruumiinmuotoihin - sen sijaan niille on annettu vapaus liikkua vaivattomasti eläimellisten, mineraalisten, kodin esineistön tai orgaanisten muotojen välillä.

Näyttely pyrkii siis tarjoamaan monikerroksisen tarinankerronnan paikan, joka kutsuu katsojan aktiiviseksi lukijaksi kuvien keräämiseen ja yhdistämiseen.

Näyttelyä ovat tukeneet Svenska Österbottens, Svenska Kulturfonden ja Bröderna Gröndahls stiftelse.

HORSE.MONKEY.SHADOW.CLIFF is a narrative painting exhibition about storytelling, painting, and how stories help us frame experience.

The works on show are a selection of a larger evolving series with the same name begun in 2021. As the title of the show indicates, the painting series charts four story threads that within the exhibition are reordered and re-woven to form fresh story chains. Across the series, close attention is paid to the 'visual network' both within singular paintings and across an image sequence. Unlike in typical illustrations, the stories in these paintings are self-generative with pictorial motifs, characters and landscapes continually re-mined to form new poetic relationships.

Like a random passage from a book - or a broken dream sequence - each painting is a visual fragment that aspires to a larger narrative beyond its own frame. This sense of mutability is likewise extended to the fluid state of the characters in the paintings which can readily shift between non-human and human forms. Unlike in more linear stories, the narratives in these paintings are not anchored by central protagonists or bodily forms - instead they are granted freedom to move effortlessly between animal, mineral, domestic or organic shapes.

What this exhibition therefore aims to offer is a multilayered storytelling site - one that invites the viewer as an active reader in the collecting and bridging of imagery.

This exhibition has been supported thanks to Svenska Österbottens, Svenska Kulturfonden arbits stipendium i Bröderna Gröndahls stiftelse.

Bernhard Lochmann’s artistic works include drawings, prints, and book objects. The working principle of collage and drawing is reflected in many of his works.

In the exhibition “Kalasatama – tuuli,” he deals with the new impressions that the site-specific Finnish wind brought him during his residency in Vantaa and inspired him to create new graphic works.

Bernhard Lochmann lives and works in Salzburg/ Austria. He studied graphic arts and teaching at the Mozarteum University in Salzburg. He trained and specialized in printmaking techniques at the graphic arts workshop at the Grafische Werkstatt im Traklhaus in Salzburg. He is a senior artist at the Mozarteum University in Salzburg, in the graphic arts class and employee at the Graphic Workshop at Traklhaus. Bernhard Lochmann participates in cultural life in Salzburg as an artist, teacher, and cultural mediator.

Welcome to vernissage on wednesday 27.8. at 17-19!

1. Olen taidemaalari, jolle ripustus on itsenäinen ja olennainen osa työskentelyä. Rakennan kokonaisuuksia, joissa meditatiivinen rauha kohtaa hengästyneen ja kiihtyneen hengityksen, sillä työskentely on hengittämistä. Nopea ja ”halpa-arvoinen” valokuvaprintti tai räiskytelty maaliaine rinnastuvat harkitusti työstettyyn pintaan muodostaen kokonaisuuksia, sillä rytmin löytyminen on tärkeää. Ihmisenkokoiset sekatekniikkamaalaukseni liikkuvat ajattomassa visuaalisessa runoudessa. Hahmoni ovat lapsenomaisia, viattomia mutta kuitenkin häiritsevän tietoisia erillisyydestään. Ajattoman rehevyyden rinnalla kulkee arkisen satunnainen kaupunkikuvasto pääkaupunkiseudulta, jossa erilaiset elämäkohtalot koskettavat toisiaan. Me olemme täällä.

2. Olen paikallaan pysyvä matkustaja sekä paikallinen nomadi. Nämä ovat pastoraalimaalauksiani. Maadoittuminen (grounding / earthing) tapahtuu paljaiden jalkojen yhdistyessä maan energiakenttään. Tämä auttaa palauttamaan kehon sähköisen tasapainon.

3. Kun sinä lähdit lopullisesti, minä irtosin täältä. Me kuljimme niin kauan yhdessä, että sinun geneettistä ainestasi säilöytyi sydämeni mitokondrioihin. Maalaus on materiaa; voisiko se olla elämän allegoria?- Ymmärrätkö puhtaassa valossa vallitsevaa rakkautta, joka yltää tämän kaiken yli ajattomuuteen, jossa kaikki on jo tapahtunut?

OK.

Piti maadoittua, koska aika on mukaansa kaappaava voimavirta. Halusin olla siellä ja täällä yhtäaikaa. Monet ovat menettäneet järkensä sellaiseen kaipaukseen. Maalaamiseni on elämän allegoria, jossa juuret ovat konkreettisessa materiassa. Meidän täytyy kiinnittyä ja maadoittua säilyttääksemme toimintakykymme.

4. Palatessamme maanpinnalle maalaan yhä. Harjoitan ikiaikaista traditiota. Tunnustan: minä rakastan teitä kaikkia, kun tahrainen paikallisjuna kuljettaa minua Tikkurilaan, paikkaan, jossa synnyin jo kauan sitten. Kotini on nyt täällä liikkuvassa junassa. Matkustan paikallani pysyen. Perillä on tila, jossa hajanainen materiaali hengittää muodostaen ykseyden. Me opettelemme hengittämään rauhallisesti ja opetamme lapsemme siihen. He juurtuvat, maadoittuvat ja löytävät suunnan.

Marikka Kiirikoffin näyttelyn avajaisia vietetään torstaina 28.8. klo 17-19 Galleria K:ssa. Tervetuloa!

Näyttelyn teokset johdattavat aikaan, jossa vesi valtaa alaa ihmisten jälkeen. Valokuvissa ja syanotypioissa on jälkiä ympäristössä tapahtuvasta tuhosta mikä on jyrkässä kontrastissa kuvien luonnollisen maailman kanssa. Miten nämä kaksi ääripäätä muovaavat toisiaan? Pääosassa ovat vedestä löytyvät pienet yksityiskohdat, sävyt ja tuntemattomat mikroulottuvuudet. Vedenalaiset muodot ja tapahtumat, joita ulkopuolisena voi vain tarkastella. Veden muuntuminen tuntemattomiksi elementeiksi ja organismeiksi liikkuu kuvissa.

Äänimaisema johdattaa veden täyttämään eteeriseen maailmaan, joka kuvaa vettä elävänä olentona, joka ympäröi meidät maapallolla joka puolelta. Siitä välittyy veden poeettisuus, ikiaikaisuus sekä sen luova ja tuhoava voima. Se miten vesi luo liikkeillään sekä eri ilmiöillään erilaisia äänimaailmoja, soljuvaa ja rytmikästä, koko ajan muuttuvaa musiikkia.

Anniina Lehtinen on pariisilaistunut turkulainen säveltäjä ja äänitaiteilija. Hän säveltää ja esittää monipuolisesti musiikkia pianolle ja lukuisille eri kokoonpanoille lisäten mukaan luonnon ääniä, elektroakustisia elementtejä sekä omaa ääntään. Laaja repertuaari kulkee klassisen, elokuvamusiikin ja ambientin kautta elektroniseen art poppiin. 

Iiris-Lilja Kuosmanen on helsinkiläistynyt valokuvataiteilija. Mamiya 7 ja Ilford Delta ovat hänen tärkeimpiä työvälineitään. Työskentely laajenee ajoittain videoon ja digitaaliseen muotoon, syanotypioihin ja veistoksellisuuteen.

Työparina he ovat toimineet vuodesta 2018 tämän projektin parissa.

Röngän työskentely on muuttunut aiempaa hitaammaksi ja pohdiskelevammaksi. Maalauksista monia on tehty useiden vuosien aikana. Katsoessaan maalausta Rönkä miettii, saisiko siitä kiinnostavamman tai rikkaamman lisäämällä uuden muodon tai värikerroksen edellisen päälle. Lopulta eteen tulee piste, jolloin maalaus vaikuttaa valmiilta. Ja sitten kuitenkin jonkin ajan kuluttua tulee halu tehdä lisää ja maalausmatka jatkuu taas.

Antti Rönkä (s.1973 Helsinki) on taidemaalari, joka valmistui kuvataiteilijaksi Imatran taideoppilaitoksesta 1998. Valmistumisen jälkeen hän on järjestänyt 24 yksityisnäyttelyä ja osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin. Antti Rönkä asuu ja työskentelee Kuopiossa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Näyttely on jonkinlainen pakomatka todellisuudesta. Päivi Kukkasniemi on halunnut maalaamalla
luoda hattaranpunaisen unelmakuplan. Maalaukset ovat kuin rukouksia, viime syksynä
Kukkasniemen kodin vieressä oli joka torstai valtava ruokajakojono, ihmisiä oli kuin festareilla.
Todellisuuden ahdistaessa Kukkasniemi alkoi maalata kukkia, jotka mielletään monesti
näennäisen ilon symboleiksi. Ensimmäiset kukat olivat rukouskukkia, myöhemmin ne muuttuivat
toivonkukiksi. Ahdistus ei ratko ongelmia, mutta ne on helpompi ratkoa korkeammissa
energioissa.

Kukkasniemen maalausten kieli on ollut väri ja sattumallinen maalausjälki, tähän näyttelyyn hän on
lisännyt vähän esittävyyttäkin, jotta maalaaminen pysyisi virkeänä eikä kangistuisi maneereihin.
Päivi Kukkasniemi on syntynyt Helsingissä 1974, ja asuu ja työskentelee Järvenpäässä. Hän on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta 2006 ja Lahden taideinstituutista 2014. Hän
on maalannut näyttelyitä aktiivisesti yli 20 vuoden ajan. Kukkasniemen maalauksia löytyykin
useista kodeista ja kokoelmista.

Rytkölä:

Abstrahoitujen sommitelmien leikki kiehtoo minua. Se miten pienestä ja yksinkertaisesta voi rakentaa näyttävän kokonaisuuden, hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Työskennellessäni tutkin mitä saan aikaiseksi yhdistäessäni rohkeitavärejä ja geometrisia perusmuotoja. Ne kuvittavat ajatuksiani palikkarakennelmien tavoin. Kokoan palasia yhteen, kunnes ne toimivat asetelmana. Teokseni saavat inspiraationsa usein muistoista, joihin lapsuuden unelmat ja mielikuvitus sekoittuvat.

Tietokone on luonnollinen työvälineeni. Sen avulla kaikki on mahdollista, varsinkin tarkka työstäminen. Toisinaan lisään kompositioihin myös käsin tehtyjä pintoja kerroksellisuutta tuomaan.

Olen vantaalainen graafinen suunnittelija, kuvittaja ja taidegraafikko (s.1984). Valmistuin Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselta vuonna 2013. Osan opinnoistani suoritin Queensland College of Artsissa, Australiassa.

Korppi:

Lasitaiteilija Saara Korpin lasiteoksia on esillä Galleria K:ssa Vantaalla ajalla 4. -27.7.2025. Kokoelma sukeltaa nimensä mukaisesti värien ja muotojen leikkiin.

Näyttely koostuu kahdesta mallistosta, joille yhteistä on uudet lasinpuhallustekniikat sekä leikkisyys. Choice-malliston esineet ovat maljakoita, jotka yllättävät muotoillullaan. Niiden yläosassa on rei-itetty putkilolevy, joista kunkin aukon läpi voi asettaa kukan. Toisen lasimalliston Bubble esineet sisältävät toisistaan erottuvia värikkäitä kuplia.

Saara Korppi tunnetaan lasiesineistä, jotka näyttävät mielenkiintoiselta kaikista suunnista katsottuna. Niissä heijastuu luonnon elementeistä kuten erilaisista värillisistä kristalleista, timanteista ja muista kivistä sekä erityisesti vedestä sen eri olomuodoissa ammennettu inspiraatio. Teokset ovat leikkimielisiä ja tuovat mieleen kevään, jolloin jää on osittain sulanut ja tekee veteen erilaisia pallomaisia muodostelmia. Värit muistuttavat vuodenajan raikkaudesta.

Saara Korppi on 39-vuotias palkittu vantaalainen lasinpuhaltaja ja -muotoilija. Korpin 30s -sarjan lasiesineet ovat voittaneet kaksi kertaa hopeaa kansainvälisestä Italialaisesta A' Design Award and Competition -kilpailusta.

I started working with textiles in the fall of 2022. At that time, blackouts were in Ukraine. We set out for 4-5 hours on dark fall evenings without electricity. My anxiety was off the charts, and my emotional state was heavy. Fine hand embroidery and painstaking work helped me regain my mental balance.

So began my escape from nightmarish reality into the world of dreams and illusions. The sensual and delicate creatures of my fictional worlds are a way of escaping from the daily reality that permeates my soul and body with pain and despair. Existential loneliness from which it is useless to hide, the emptiness that burns out everything alive in the heart. I go to this imaginary world of a dystopian future, where there are no people and the boundless oceans are inhabited by creatures of bizarre nature.

The erotic tenseness of their poses is combined with a subtle, physiologically defenseless sensuality; trap plants conceal aggressive expression and predatory nature. 

Thus, the magical melancholy of the garden of childhood fantasies, replaced by reflections on ontological foundations, is revealed in a dark perspective filled with mystical and horrible ghosts. But can escape be salvation if there is no escape from oneself? Vain hopes, and the mask of supposed optimism is an illusion of protection that turns one into a blind man. It is impossible to see that the false path of escape leads to a toxic wasteland into the darkness, where all life dies, where the poisoned, scorched earth consumes the last skeletons of civilization.

Eva Alvor (Olena Myrnychenko) is an artist who lives and works in Zaporizhzhia. She produces acrylic paintings, graphic works in charcoal, textile pieces, embroidery, theatre costumes and site-specific installations. In 2006 she graduated with distinction from the faculty of design at Khmelnytskyi National University. She has worked as a designer at an advertising agency, a 2D graphic artist in the gaming industry in Kyiv and a botanical illustrator. In 2019 she began working on contemporary art projects.

Eva has participated in numerous exhibitions and artists’ residencies, both in Ukraine and abroad. Her work can be found in private collections in Ukraine, Poland, Estonia, the US, Slovenia, Czechia and Germany. Since 2024 she has been collaborating on the project ‘Voices of the Invisible: Art, Marginalisation and Political Resistance in a Socioeconomic Context’, which is supported by the Karlsruhe Institute of Technology in Berlin.

Eva Alvor on Instagram: https://www.instagram.com/eva.alvor/