Toukka pakenee munasta ainoana tehtävänään ravita itseään seuraavia elämänvaiheitaan varten. Se kasvaa luoden nahkansa. Vanhan nahan alta paljastuu jotain, mitä ei enää tunnista samaksi. Kotelo. Sen sisällä vanha hajoaa, kaikki osat järjestäytyvät uudelleen. Kotelossa muovataan uutta talteen kerätystä. Lopulta uusi uljas muoto murtaa tiensä ulos. Sen täytyy kuitenkin vielä oikaista ja kuivata siipensä.

Mytologioissa muodonmuuttajat ovat hahmoja, jotka johdattavat onneen tai harhaan antaen opetuksia. Keramiikka on oiva materiaali aiheen tutkimiseen. Savi on välivaihe satojen miljoonien vuosien mittaisessa kiven kiertokulussa syvältä maankuoresta maan pinnalle ja takaisin sen alle. Uunin kuumuudessa savessa tapahtuu keraaminen muodonmuutos. Esine muuttuu ikuiseksi. Savella ei ole omaa muotoa ja siksi keramiikka on tekijänsä mielen kuva. Lopputulos heijastelee luonnonvoimia, muistuttaen ihmisestä osana luonnon jatkuvaa muutosta.

Avajaisia vietetään torstaina 30.5. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!.

KOTELO on taiteilijoiden Alex Baer, Helena Lundahl, Sanni Havas, Ronja Kortelainen, Lotta Maija ja Sandra Prami ryhmänäyttely. Näyttely tuo yhteen muutoksen teemaa käsitteleviä teoksia.

Alex Baer instagram: @alexbaerig

Helena Lundahl instagram: @hexlundahl

Sanni Havas instagram: @sannihavas

Ronja Kortelainen instagram: @ronjaliina

Lotta Maija instagram: @lottamaija

Sandra Prami instagram: @pramisandra

Abstraktit, akryyliväreillä maalatut teokseni, syntyvät spontaanisti tunteideni ja alitajuntani kautta, ilman ennalta suunniteltua lopputulosta. Ne ovat muodon, värin ja liikkeen tutkimista, joissa todellisuus kohtaa aineettoman.

Vaikka teoksistani puuttuukin tunnistettavia muotoja, katsojat voivat nähdä niistä itselle merkityksellisiä asioita. Toivonkin heidän saavan yhteyden omaan alitajuntaansa ja ottamaan vastaan abstraktion tarjoaman mysteerin ja monitulkintaisuuden sekä löytämään maalauksistani inspiraatiota omista mielikuvistaan ja lopulta oman totuutensa.

Anu Eskelin on kuvataiteilija/taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Vantaalla.

Kuvataiteilijamatrikkeli | Anu Eskelin
Instagram | Anu Eskelin

Avajaisia vietetään torstaina 30.5. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!

I dream of sleeping like I did many years ago. Back then, I would come home from work tired and fall into a deep sleep at the same moment. With just my head touching the pillow, I would dissolve without effort. And it was right.

Now I am carrying a sack full of bones. A sack of secrets and untangled knots, trauma and pain, sadness and grayness. A sack of bones of people who died in the war. A bag of enemy missile fragments. A bag of night sirens. At sunset, the gray seeps through that sack and envelops me, and the threads tie to my fingers and drag me into the tunnels of my thoughts. And there is no sleep there. There is fear and self-loathing.

I dream of sleeping like I used to. Where my bed is a ship on which I am flying home. Through the labyrinth of my past, I am looking for the tunnel, the bridge that will lead me to the real me. I am looking for the river whose waters will wash away the grayness from me.

My body has forgotten how to fall asleep, and I collect artifacts that will help it remember. Along the way, I collect bird feathers, sprouted cones, pieces of fog, shiny fish scales, twigs to light a fire, old boats, small empty bottles and plates, and the cries of seagulls. I travel far from home to find my sleep and bring it to my bed.

I am searching. I walk and walk. My movement leads me to peace. Peace in me and peace at my home. And movement becomes more meaningful when you frame it with stillness.

_ _ _

Avajaiset ke 22.5.2024 klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!
Opening on Wednesday 22nd of May from 5 to 7 p.m. Welcome!

Taiteilija on tavattavissa myös tiistaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Meet the artist also on Tuesday, Saturday and Sunday.

Huom! Näyttely on poikkeuksellisesti avoinna jo tiistaina 21.5.
Avoinna | Open:
ti-ke | Tue, Wed 12-18
to-pe | Thu, Fri 11-17
la-su | Sat, Sun 12-16

_ _ _

I am Olena Kayinska, an artist based in Lviv, Ukraine. I work in the genre of intellectual primitivism, paired together with deep philosophical and psychological senses. My fields of research are finding of inner peace, post-trauma recovery, and psycho-somatic healing. My paintings-dreams take the observers inside, to the subconscious, to the core. Trying to find the inner self, the observer wanders through the imaginary world, fantastic forests, filled with symbolic images and archetypical symbols, inhabited with mysterious creatures, each of which provides a guide to the final destination – true self. My aim is to make people happier.

My paintings show the endlessness of obvious and unobvious relationships in this world with the help of mysterious storylines with the metaphysical sense. Being the guide between the worlds, I mix reality and magic in a genuine meditative form of my witchcraft. Direct ascetism of the flat surfaces, completeness, and persuasiveness of the compositions, seamless statics, graphical coding of the deep sense into the schematic images, order, and rhythm of the paintings focus the observer’s attention on what is underneath.

I participated in 60+ exhibitions, contemporary art festivals and art residencies, and exhibited 12 personal projects. My paintings are kept in museum funds and private collections in Ukraine, Poland, Germany, The Netherlands, Slovakia, Hungary, United States, and Turkey.

More about my practice here -
Web site | Olena Kayinska
Instagram | Olena Kayinska
Me email – olena.kayinska@gmail.com

Vantaan kuvataidekoulun lopputyönäyttely MUUTOKSEN PYÖRTEISSÄ 5.5.-23.5.2024

Näyttelyyn osallistuu 26 kuvataiteen perusopintojensa loppuvaiheessa olevaa Vantaan kuvataidekoulun oppilasta. Lopputyö on oppilaan opinnäytetyö ja samalla itsenäinen taideprojekti. Lopputyö muodostuu taideteoksesta, portfoliosta ja lopputyönäyttelyyn osallistumisesta.

Nuorten taiteilijoiden työt ovat usein hyvin henkilökohtaisia. Aihepiiri on laaja, mutta käsitellä voidaan yksinäisyyttä, masennusta, kiusaamiskokemuksia ja kasvamista aikuisuuteen. Mutta aiheet voivat olla myös lapsuusmuistoista tai populaarikulttuurista kumpuavia. On hienoa nähdä nuorten taiteilijoiden into, heittäytyminen ja rohkeus, vaikka teoksen onkin tehty osana taidekoulun opintopolkua.

Monille nuorille taiteilijoille tähän lopputyönäyttelyyn osallistuminen voi olla myös ensimmäinen näyttelyyn osallistuminen. Vantaan kuvataidekoululle lopputyönäyttely on aina varma kevään merkki. Tällä kertaa olemme erityisen tyytyväisiä, koska osallistuvia lopputyöntekijöitä on niin monta ja koska olemme saaneet käyttöömme Galleria K:n tilat.

Juha Saari
rehtori
Vantaan kaupunki / Vantaan kuvataidekoulu

http://vkk.eepos.fi/
https://kuvataidekoulu.vantaa.fi/
http://www.facebook.com/vantaankuvataidekoulu

http://www.vantaa.fi/juhlavuosi #vantaa50 #kotonavantaalla #vanda50 #hemmaivanda

Laura Vainikan yksityisnäyttely TWELVE on syväpainovedoksista ja valosta muodostuva tilallinen kokonaisuus. Tässä näyttelyssä häntä on erityisesti kiinnostanut Galleria Gjutarsin huoneisiin piirtyvä valo sekä painetun paperin pinta. Näyttelyä rakentaessaan Vainikka on pohtinut millaisen keskustelun näiden kahden tekijän välille voi rakentaa.

Esillä on otos syväpainovedosten sarjasta, joiden aiheena on toiminut yksi syövytetty kuparilaatta. Vainikka on vedostanut samaa laattaa, varioiden ja rajaten eri tavoin sen sisältämää näkymää.

Laura Vainikka on kuvataiteilija ja taidegraafikko, joka työskentelee monialaisesti eri materiaaleja hyödyntäen. Hänen työskentelynsä keskiössä ovat painetun taiteen eri menetelmät ja pohdinnat niiden fyysisistä ja käsitteellisistä piirteistä sekä reunaehdoista. Hänen teoksensa käsittelevät usein kysymyksiä havainnon ja kuvan lähtökohdista: kuinka kuva syntyy, missä se sijaitsee ja kuinka se suhteutuu näköhavaintoon.

Vainikka on valmistunut kuvataiteen maisteriksi vuonna 2013 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä ympäri Suomen. Ulkomailla hänen teoksiaan on ollut viimeksi nähtävillä mm. Trelleborgin museossa Ruotsissa, osana Nordic Contemporary Print Triennial -kiertonäyttelyä.

Vainikan työskentelyä tämän näyttelyn osalta on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK.

___

HUOM! Avajaisten sijaan järjestetään näyttelyn päättäjäiset sunnuntaina 19.5. klo 12–16 jolloin taiteilija on tavattavissa gallerialla. Taiteilija on tavattavissa gallerialla myös lauantaina 18.5. klo 12-16. Tervetuloa!

Lisätiedot:
Laura Vainikka
lauvai@yahoo.com
www.lauravainikka.com

Maikki Haapala ja Taru Tomperi: LÄTÄKKÖ, akvarelleja
Avajaiset ke 3.4. klo 17-19, lämpimästi tervetuloa!

MAIKKI HAAPALA:

Tässä näyttelyssä, jonka olemme nimenneet LÄTÄKÖKSI, olen hypännyt töissäni lätäkköön. Kun pilvet heijastuvat sen pintaan, tulee ihan huima tunne, että sinne voi pudota ja millaisen maailman sieltä sitten löytäisi? Olisiko se parempi kuin tämä lätäkön ulkopuolella oleva – ei siellä ainakaan olisi sotaa… Ja yhtäkkiä koko pieni lätäkkö tuo luonnon kiertokulun silmieni eteen: nyt pinnalla kelluu syksyn pudonneita lehtiä, neulasia, keväällä siellä viipottaa pitkin pintaa pitkäjalkaisia vesikirppuja ja hämähäkin näköistä väkeä. Ja saatanpa nähdä siellä itsenikin!

Näen luonnon kiertokulussa – syntymisessä ja kuolemisessa ja uudelleen henkiin heräämisessä sellaista dramatiikkaa, että laulun loppujen lopuksi on helppo syntyä. Erikoisesti näin keväällä tällaiset tunnot ovat läsnä, melkein kipeinä. Kuvissani tutkin myös sitä, kuinka ympäristön visuaalisuus, muotojen runsaus, värien syvyys irtaantuvat viitekehyksistään ja alkavat toimia symboleina suuremmille totuuksille, antoivat jopa mahdollisuuden kokea jotakin siitä, mikä taiteessa on sakraalia.

Olen aivan hullaantunut vesiväreihin! Yritän ymmärtää akvarellin omaa luonnetta ja vaatimuksia. Pidän haasteista ja kompuroinnista villin, kahlitsemattoman vesivärin kanssa. Veden ja pigmentin yhteistyöstä pulppuaa tälle taidemedialle erityisen nautittavia mahdollisuuksia sisällön manifestointiin. Sitäpaitsi akvarellissa on huumoria, josta syntyy mukavaa, sattumasta kumpuavaa rosoa kuulakkaille pinnoille.

www.maikkihaapala.fi (kesken)
instagram maikkihaapala
AKVART nettigalleria
Facebook Maikki Haapala

TARU TOMPERI:

Lätäkkö on hieman huvittava sana. Synonyymi sille voisi olla esim. allikko, lammikko, lutakko, rapakko jne. Lapset rakastavat lätäköissä hyppimistä. Minä kurkistelen lätäköihin nähdäkseni maailmoja, joita niistä näkyy. Lätäköt ovat pieniä peilejä, joista kuvastuu taivas ja/tai ympäristön värit ja muodot riippuen suunnasta, josta katselet, kun kurkistat sinne. Voit nähdä myös itsesi. Niin teki Narkissoskin.

Maalarin, joka käyttää vesiliukoisia värejä, on helppo saada aikaan lätäköitä ja joskus niitä tulee tahtomattakin. Taiteilijana minua kiehtoo kuvastuminen ilmiönä ja myös sen kuvaaminen omilla ehdoillani. Akvarellivärit sopivat erinomaisesti lätäköiden kuvaamiseen. On hauskaa maalata pelkkiä värilätäköitä. En välttämättä kaipaa kuvaan esittävää sisältöä.

Tässä näyttelyssä esillä olevat maalaukset ovat ei-esittäviä tai ainakin hyvin lähellä sitä. Useimmat työt on maalattu märkää märälle tekniikalla. Hienoa on seurata märän värin leviämistä märällä tai kostealla paperilla. Jos märälle paperille antaa märkää väriä, ne tekevät yhdessä koko kuvan. Ehkä niitä on joskus vähän autettava. Jos maalaa nihkeälle alustalle runsaalla kostealla värillä, voi värin levittäytymistä ohjailla helpommin.

Abstrakti taide on lähellä sydäntäni. Siksi monet maalauksistani ovat pitkälle abstrahoituja. Näissä Teoksissa kuvaan luonnon aikaansaamia vesilätäköitä ja ihmisen luomia värilätäköitä. Teokseni muodostuvat kummassakin tapauksessa itse tekemistäni lätäköistä. Kaikki, mitä näkyy on mielikuvitusta.

www.tarutomperi.fi
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi
www.painters.fi

KUTSU PDF:nä

Metsän uumen sulkee minut syliinsä. Erämaan puiden siivilöimä valo luo kuvioitaan vuorten kivirinteisiin ja rotkoihin. Kalliopintoihin ja sammaleisiin ovat kevättalven sulavedet jäätyneet putouksiksi ja läpikuultaviksi ikkunoiksi, jotka sekä peittävät että paljastavat. Ne ovat houkutelleet etsimään piilossa olleita, mutta aavistettavissa olevia värejä ja muotoja. Kutsun hakutuloksia Jäämaalauksiksi.

Syksyinen suo on myös houkuttanut katsomaan pintaa syvemmälle. Monesti haluaisin painautua, sulautua, liittyä osaksi kaikkea ympäröivää, olemaan yksi sen väreistä. Noin läheltä koettuna näkymät väistämättä abstrahoituvat, antavat väreille tilaa. Nämä kuvitelmat kallioista ja suosta, kameraa siveltimenä käyttäen, ovat kiitollisuuttani luonnolle, joka vielä tarjoilee ehtymättömiä elämyksiä koettavaksemme.
___
Avajaiset ke 6.3.2024 klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa!