Me, Kasper ja Lars, huomasimme, että meitä yhdistää suru, joka koskee aikanaan meitä kaikkia. Olemme molemmat menettäneet isämme ja Lars myös äitinsä. Kokonaisuus kertoo kasvutarinan nuorista ihmisistä, jotka vanhenevat, aikuistuvat ja ottavat vanhempiensa roolit. Elämän kiertokulku valokuvin ja tekstein.
Valokuvataiteilja Kasper Dalkarl (1991, Helsinki) tutkii taiteessaan syvää äidin ja pojan välistä suhdetta. Taidehistoriassa on harvoin kuvattu aikuista poikaa vanhenevan äitinsä kanssa. Tavallista on sen sijaan ollut idyllinen kuvaus nuorista äideistä pienten lasten kanssa tai kontrastina kuvaus hyvin vanhoista äideistä.
Valokuva- ja taidehistoriassa on tavallisemmin korostettu ’isä-poika’ tai ’äiti-tytär’ suhteita, mutta ’äiti-poika’ suhdetta on kuvattu harvemmin. Tämä projekti on Kasper Dalkarlin ja hänen äitinsä Åsa Dalkarl-Gustavssonin yhteistyö. Kuvat on otettu paikoissa ja elementtien yhteydessä, joilla on heille kummallekin henkilökohtainen merkitys. Vesi on toistuva symboli, joka voi merkitä monia asioita: elämää, kuolemaa ja jälleensyntymää.
--
Viimeisten vuosien aikana valokuvataiteilija Lars Rebers (s. 1961, Loviisa) on työskennellyt Pyhiinvaellus-projektin parissa. Vaellus ulottuu Pernajasta Turkuun, ja hän on kulkenut fyysisen ja henkisen maailman välimaastossa, kamera kädessä. Kävelemällä ja fyysisesti ponnistamalla vahvistuu henkinen puoli, ja ajatukset taivaan ja maan välillä virtaavat sulavammin ja monimutkaisemmin.
Tämä projekti, Viimeinen tapaaminen; matka isän haudalle, on pieni sivupolku, lyhyt matka Saksaan, jossa Rebersin isä lepää muistolehdossa, Ruhewaldissa. Isä kuoli äkillisesti elokuussa 2022, eikä Rebersiä suotu osallistumista hautajaisiin.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 2.5. klo 17-18!
