Päivi Tuovisen näyttelyn kuvat ovat dokumentaarisia näkymiä Suomen syrjäseuduilta – luonnosta ja maaseudusta – sieltä, missä ei tarvitse odottaa vuoroa näköalatasanteelle tai kilvoitella vapaista rantapaikoista. Kaupungistuvassa kasvukeskuksien Suomessa nämä paikat on unohdettu. Pitkien ja vaikeakulkuisten matkojen päässä saattaa kuitenkin odottaa elämys. Näissä syrjäisissä, alatyyliin nimetyissä kohteissa on jotain Tuoviselle tutuksi ja rakkaaksi kokemaa.
Näyttelyn avajaiset 3.1.2025 klo 17-19
Galleria K, Asematie 7, tervetuloa!
Syrjäisten laitakylien liepeillä ja takamaastoissa on kohteita, jotka on nimetty erikoisesti. Kohteisiin päästäkseen on käännyttävä pois valtateiltä ja matkustettava pienten taajamien ohitse yhä kapeammaksi muuttuvia sorateitä pitkin. Lopuksi on jatkettava matkaa vielä jalan, usein mättäitä pitkin rämpien tai nietoksissa kahlaten. Näillä kohteilla on alatyylisiä nimiä. Pitkien ja vaikeakulkuisten matkojen päässä saattaa kuitenkin odottaa elämys, jota on mahdoton hahmottaa retkikartasta tai satelliittikuvista etukäteen.
Näyttelyn kuvat ovat dokumentaarisia näkymiä Suomen syrjäseuduilta – luonnosta ja maaseudusta – sieltä, missä ei tarvitse odottaa vuoroa näköalatasanteelle tai kilvoitella vapaista rantapaikoista. Kaupungistuvassa kasvukeskuksien Suomessa nämä paikat on unohdettu. Paikkojen erikoiset nimet vilahtelevat silloin tällöin sanoina otsikoissa, mutta side paikannimen historiaan on ajan kuluessa jo katkennut.
Lapsena retkeilin alatyylisesti nimetyllä lammella ja vuosikymmeniä myöhemmin halusin palata katsomaan sitä. Minua ihmetytti, miksi kaunis syrjäinen lampi on nimetty niin kummallisesti – johtuuko nimi lammen muodosta vai löytyykö sille jokin muu selitys. Metsän, soisen kannaksen ja isomman järven ympäröimä pikkuruinen lampi on pohjaltaan hyvin tumma. Paikalliset arvioivat, että lampi olisi kaksipohjainen saivo-lampi, sillä sen eri kohdista on saanut tummuusasteeltaan erilaisia kaloja.
Alatyyliset paikannimet ovat säilyneet Suomen kartalla kerätyn suullisen perimätiedon ansiosta ja ovat osa kulttuuri- ja kieliperintöämme. Viitteitä nimien alkuperästä voi nähdä edelleen paikkojen maantieteellisessä luonteessa. Joskus nimen arvoitus on selvinnyt paikan päällä tarkastelemalla ympäristöä. Alkuperään ei useinkaan liity sellaista huumoria, joka saattaa nykyisin katsantoamme sävyttää. Nimien historialliset keräystiedot paljastavat mielenkiintoisia tarinoita siitä, minkälaista elämää kohteissa elettiin ennen meitä.
Näissä syrjäisissä, alatyyliin nimetyissä kohteissa on jotain tutuksi ja rakkaaksi kokemaani. Kiersin kohteita aina matkatessani Suomen läpi pohjoiseen synnyinseudulleni. Matkasin kymmeniätuhansia kilometrejä. Yövyin pikku kaupungeissa, kylissä ja metsissä. Kun yleisimmät lähiluontokohteet täyttyvät ja niiden parkkipaikoillekin jo jonotetaan, näissä paikoissa ei ole ruuhkaa. Jollekin nämä maisemat ovat kuitenkin viljelys- tai metsästyspaikkoja tai takapihan lähettyvillä olevia retkeilymaastoja. Ne harvat asukkaat, joita paikan päällä kohtasin, halusivat olla omalla tavallaan mukana kuvassa osana kohdetta ja sen historiaa. Nimi Elsewhere Suomi viittaa myös turismiin. Sitä ei näissä paikoissa ole, mutta miten on tulevaisuudessa?
Valokuvaprojektia on tukenut Patricia Seppälän säätiö ja JOKES.