Peijaksen sairaalan käytävägalleria | Päivi Kinnunen & Jorma Reiman | 1.12.-31.12.2020

Jorma Reimanin valokuvia ja Päivi Kinnusen sekatekniikkamaalauksia Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa joulukuussa 2020

LUONNOSTA LUONNOSTAAN LUONNOLLISESTI

Jorma Reimanin valokuvia ja Päivi Kinnusen sekatekniikkamaalauksia
Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa joulukuussa 2020

Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa on joulukuun ajan esillä yhteisnäyttely, joka koostuu Jorma Reimanin valokuvista ja Päivi Kinnusen sekatekniikkamaalauksista. Sekä valokuvat että maalaukset luovat itsessään omat erilliset kokonaisuutensa – mutta teoskokonaisuuksia yhteen sitovana tekijänä on luonto.
Luonto on pääosassa Jorman valokuvissa – luonto luonnollisena itsenään, kauniina, värikkäänä ja hämmästyttävänä. Kamera mahdollistaa pysähtymisen ja hienovaraisen lähelle pääsyn kohteisiin, joita luonnollinen silmämme ei aina erota, vaikkapa perhosen tuntosarvien struktuuriin.
Myös Päivin maalauksissa luonto on läsnä, tavalla tai toisella. Joskus maalauksen keskushahmoksi ja määrittäjäksi on itseoikeutetusti hiipinyt eläinhahmo, enemmän tai vähemmän tunnistettavana. Kaikissa maalauksissa, ei-esittävissäkin, löytyy aina runsaasti luonnon näkymiin tai kasvillisuuteen vertautuvia osia – ikään kuin luonnostaan.

Peijaksen sairaalan käytävägalleria | Riikka-Liina Martiskainen | 2.11.-28.11.2020

Peijaksen sairaalan käytävägalleriassa esillä Riikka-Liina Martiskaisen töitä.

Tilaa hiljaisuudelle

Katselen usein tienvarsien pusikoita hämärtyvissä illoissa, metsänreunan muuttuessa pimenevässä illassa siluetiksi, jolloin vähäeleisetkin sävymuutokset erottuvat taivaalla. Laskeutuva hämärä, usva ja sade kätkevät jotain syleilyynsä, eivätkä paljasta kaikkea katsojalle. Syksy ja loka-marraskuun tihkusateinen ja harmaa aika virittää mieleni maalaamiseen vuodenajoista ehkä parhaiten ─ hämärässä keskityn kuuntelemaan ajatuksiani tarkemmin.

Maalaan hiljaisia maisemia vailla ihmisiä tai liiallista visuaalista ääntä. Maalaaminen on minulle mielen tyhjentämistä, hiljentymistä ja keskittymistä sillä hetkellä vain siveltimen liikkeeseen ja väriin. Peijaksen sairaalan marraskuisessa näyttelyssä on teoksia “Hiljaisuudesta”-maisemamaalaussarjasta vuosilta 2019-2020. Ne muodostavat maisemallisia panoraamanäkymiä vaihtelevasta horisontista, metsänreunoista ja pellonlaidoista, joissa usva tai hämärä pehmentää sävyt. Teossarjassa on kaikuja myös luopumisesta ja surusta.

Rauhoitan mieleni. Annan värin viedä. Kuuntelen hiljaisuutta.

 


Riikka-Liina Martiskainen: Valo I